Reissunaisen varustus

Tänään oli taas ohjelmassa työmatka kotimaassa. Kotoa oli lähtö jo 5.30. joten So Purk piti toistaa 11 kertaa junassa. Kotona ennen lähtöä ehdin lukea vain Japjin. Ohjelmassa oli muutama työtapaaminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka pikkuisen pistivät jännittämään etukäteen. Hyvinhän tapaamiset meni, totta kai, mikäköhän siinä on että silti pitää tuollaisia hermoilla. Tosin onhan se sekin, että pieni jänskätys pitää skarpimpana.

Sitä piti kysyä, että osaatteko arvata mikä on minun tärkein matkavarustus tuollaisilla työmatkoilla. No tietenkin villasukat! Ei tulisi mieleenkään istua junassa kengät jalassa, ja kun kengät ottaa pois, on elämän pientä luksusta vetää jalkaan pesukoneessa sopivan kokoisiksi huopuneet villasukat.

Viime viikolla olin työmatkalla myös, ja perillä jouduin kävelemään puolisen kilometriä.  Keli oli sellainen, että vettä ja loskaa oli nilkkaan asti. Vettä pitävällä kalvolla päällystetyt kenkäni eivät enää pitäneetkään vettä, joten sukat olivat lopulta litimärät. Mikä nautinto olikaan junassa riisua märät kengät ja märät sukatkin pois, ja laittaa jalkaan villasukat. Vähän pienempi nautinto oli sitten junamatkan kolkutellessa loppua laittaa kylmät, märät sukat ja kengät takaisin jalkaan kotimatkaa varten.