Tuli puhe
kundaliinijoogaopettajakoulutuksen kakkostason moduulista, jonne lähden ensi
viikolla. Ääneen pohdin, että toivottavasti pääsen iltaisin ajoissa nukkumaan,
sillä ei ole kivaa hortoilla umpiväsyneenä läpi kuuden päivän session. Toinen
joogaaja, joka on yhden moduulin jo käynyt – tuleva on minun ensimmäiseni –
totesi, että tarkoitushan on valvottaa ihmisiä niin, että heidän egonsa murtuu.
Vasta jälkeenpäin aloin todella
miettiä, mitä hän sanoi. Miksi ihmeessä ego pitäisi murtaa? Minun joogani
lähtee väkivallattomuudesta, väkivallattomuudesta myös itseäni kohtaan, ja
koska egoni on minua, väkivallattomuudesta myös egoani kohtaan. Toki olen sitä
mieltä, ettei egolle kannata antaa liikaa tilaa pullistella, sen on parempi
tietää paikkansa ja pysyä siellä. Mutta ei egosta voi päästä eroon, eikä
pidäkään. Meillä on ego, joka antaa meille kokemuksen siitä, että olemme
toisista erillisiä yksilöitä. Ilman egoani minä en näkisi tai kokisi minkäänlaista
rajaa itseni ja muiden välillä. Olisin yhtä muiden kanssa, Ek Ong Kaar, mutta en
olisi yksilö.
Näyttää kuitenkin kovasti siltä, että
meidät on tänne maan päälle viskattu elämään fyysistä elämäämme ihmisinä,
joilla on kokemus omasta yksilöllisyydestämme. Tietenkin voimme kokea
yhteisyyttä muiden ihmisten kanssa monenlaisissa tilanteissa, mutta noin
pääsääntöisesti koemme itsemme yksilöiksi. Siihen me tarvitsemme egoa. Ehjää ja
kokonaista egoa, ei murrettua tai muuten väkivalloin kohdeltua.
Kundaliinijoogassa on harjoitus,
jonka nimi on englanniksi ego eradicator. Se viittaa egon lopulliseen
tuhoamiseen, ja on siksi huono nimi. Että miksiköhän sellainen on
harjoitukselle annettukaan. Oman joogaopettajani tavoin käytän harjoituksesta
nimeä egon kutistaja. Se kertoo paljon paremmin, mitä egolle pitää tehdä,
varsinkin jos se on päässyt kasvamaan niin että se täyttää kevyesti kokonaisen
jalkapallokentän.
6 kommenttia:
Hyvä kirjoitus, kiitos! Mua ärsyttää suunnattomasti ajatus siitä, että menisin jonnekin kurssille tai retriittiin, jossa on väkivaltaan perustuva piilo-opetussuunnitelma. Tai ylipäänsä sellainen piilo-opetussuunnitelma, joka pyrkii ihmisten hallintaan. Joogan jos minkä pitäs olla alue, jossa jokainen kulkee omaa polkuaan ja elää prosessiaan eikä siihen tulisi tehdä isoja väliintuloja. Noh, jotkut on tietty ihan toista mieltä.
Toden totta, jotkut näyttää olevan toista mieltä. Ja näyttää myös siltä, että myös niillä, joilla on piiloagenda retriiteissään, riittää osallistujia.
Mutta olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että varsinkin joogassa jokaisen pitäisi antaa kulkea omaa polkuaan omassa tahdissaan. Ja jos siihen polkuun sotkee väkivaltaisia murskausaikeita, tulee tunne, että silloin ei ole luottamusta ihmisten omaan polkuun ja omaan vauhtiin. Tai edes joogaan.
Tai jos ihmisten prosesseja haluaa nopeuttaa, eikö sen voisi tehdä olemalla itse niin onnellinen, säteilevä ja täynnä rakkautta, että vetää myös muut mukaansa onnellisuuteen? Tai ainakin ne, jotka ovat sihen valmiita.
Hei,
olisi kiinnosta tietää, millaisen ihmiskuvan pohjalta ajattelet tätä. Tarkoitatko egolla = mieli vai mielen osa.
Itse ajattelen, että ego on osa mieltä. Mielestä emme voi koskaan luopua, se on meidän maallisen elämän ratsu. Mutta ego, niin kyllä minä ainakin tahtoisin tulla siitä tietoiseksi. Eihän se ego lähetä meille signeerattuja viestejä, vaan jotenkin sen sumuisten verhojen läpi olisi päästävä selkeyteen siitä, kuka minussa milloinkin puhuu. En tiedä onko egoa hyvä/järkevä tai mahdollistakaan murskata ulkoa päin ohjatusti ellei sen aika ole, mutta jonkunlaisen syvyyden kautta se tie ilman muuta vie. Väliaikaisesti. <3
M
Ajattelen hyvinkin pitkälti sen pohjalta, mitä olen joogafolosofian ja etenkin kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin opetuksista oppinut. Eli silloin ego on mielen osa, jota usein kutsutaan nimellä ahangkar. Egon lisäksi muita toiminnallisen mielen osia ovat manas, buddhi ja chitta.
Näiden lisäksi mieli jaetaan joogisessa ajattelussa usein positiiviseen, negatiiviseen ja neutraaliin eli meditatiiviseen mieleen.
Mutta siitä egosta. Kyllä egon äänen oppii tunnistamaan, kun vaan malttaa kuunnella ja punnita, että onko se nyt egon ja ylpeys kun on äänessä, vai joku muu. Ei silti, ei se tunnistaminen aina helppoa ole. Mutta kun siihen keskittyy, se käy koko ajan paremmin ja helpommin.
Minulle käy aina välillä niin, että syyttelen egoa sellaisestakin, mitä se ei ole tehnyt. Epäilen omia ajatuksiani egon tempuiksi, vaikka ne olisivat neuraalista mielestä kumpuavia ajatuksia.
Henkisen tien kulkijoita varoitetaan myös henkisestä egosta, siitä, joka haluaa olla kaikkein henkisin, nöyrin, säteilevin ja vaikka mitä. Siitä, joka ajattelee olevansa aivan mahtava, koska hän tekee egon kutistaja -harjoitusta 15 minuuttia joka päivä. Tai sitten henkinen ego voi näyttäytyä ajatuksena, jonka mukaan en voi koskaan olla tarpeeksi henkinen tai ainakaan yhtä henkinen kuin kaikki muut. Näin ego toimii: väittämällä että olen jollakin tavalla parempi kuin muut, tai että en ole yhtä hyvä kuin muut. Egon pullistelua taas hillitsee hyväksyvä ajatus, että olen juuri tällaisena täydellinen, riittävä ja kyllin hyvä, niin kuin ovat kaikki muutkin juuri sellaisena kuin ovat.
Ja edelleen suhtaudun suurella varauksella egon murskaamiseen tai vahingoittamiseen millään tavalla. Loukata egoa voi, ja niin usein on hyväkin tehdä - ja helppo, ego on varsin loukkaantuvaa tyyppiä.
Kiitos! Kirjoitit todella kiinnostavasti ja konkreettisesti henkisestä egosta. Tuli mieleen eräs Sari McGlinn:n kirjoitus, joka on jo jonkun vuoden takaa, mutta käsittelee mielestäni osittain samoja asioita. Ehkä juuri se saman suuntainen ajatus siitä, että "kaikki tunteet ovat pyhiä", on taustalla siinä, että ajatus egon murtamisesta tuntuu väärältä.
http://www.harmoniahuone.com/artikkelit_3.html
M
M, kiitos linkistä Sari McGlinnin sivustolle, hän onkin uusi tuttavuus minulle mutta näköjään tutustumisen arvoinen. En varmaankaan vielä yhdellä lukukerralla sisäistänyt mitä kaikkea hän egosta kirjoittaa, mutta näyttää siltä, että olemme samoilla linjoilla.
Aivan totta, jos ajattelee että kaikki tunteet ovat pyhiä, myös ne egon herättämät ei-niin-jalot-ja-ylevät -tunteet, ei egoa ole mitään syytä murtaa. Mutta edelleenkin egon voi kutistaa niin pieneksi, ettei sitä tarvitse kuunnella ihan koko ajan.
Lähetä kommentti