Suurin syy, miksi nykyisin on niin
vaikeaa löytää kunnollista paikkaa joogaamista varten, on se, että niin monessa
paikassa ilmastointi puhaltelee turhan voimakkaasti. Jooga ja ilmastointi, veto
tai muu tuuli eivät vaan yksinkertaisesti sovi yhteen. Toki joogatessa pitäisi
olla tarjolla raikasta ja hapekasta ilmaa hengitettäväksi, mutta ilman
ilmavirtoja. Siinä onkin yhtälö, joka voi olla tosi vaikea toteuttaa. Ideaalin
joogatilan löytäminen on työlästä, ja oikeastaan se pitäisikin rakentaa alusta
asti. Silloin tilaan voisi saada säädettävän ilmastoinnin.
Tämän viikonlopun aamusadhanaan
osallistuminen tarjoilikin ikävän yllätyksen. Paikan ilmastointi oli syystä tai
toisesta tehostunut aivan huimasti. Kohina vaan kävi, kun ilma liikkui. Veto
oli niin kova, että joogaharjoitus olisi pitänyt tehdä vilttien alla.
Harjoituksessa tuli ihan lämmin, tai siis hiki, ja hikisellä iholla kova
ilmastointi tuntuu erityisen pahalle. Minun sadhanani kului pitkälti siihen,
että kiukuttelin ilmastoinnille. Yritin päästää irti ja antaa olla, todeta että
asia on nyt näin, mutta vaikeaa se oli. Kyseessä on siis tila, jossa ei ole
mitään mahdollisuutta ilmastoinnin säätämiseen, vaan säätö tapahtuu jostakin
koko ison talon konehuoneesta.
Ymmärrän hyvin, että jos
joogatunnilla on yli 20 ihmistä, hyvä ilmastointi on tarpeellinen. Mutta
aamusadhanassa, kun ihmisiä on kaikki kolme ja ilmastointi on jo puhallellut
koko yön, tuntuu se vähän liialliselta. Tiedän toki senkin, että olen kovin
herkkä vedolle ja ilmastoinneille. Minä kärsin jo, kun muut eivät huomaa
mitään. Joka tapauksessa, nyt tiedän että ensi viikon sadhanaan pitää ottaa
paljon, paljon enemmän vaatetta päälle. Villasukat jalkaan.
Joissain muissa paikoissa ilmastointi
käynnistyy toden teolla aamulla vasta siinä vaiheessa, kun aamusadhana on jo
loppu tai ainakin lopuillaan. Sekin on paljon parempi vaihtoehto kuin tuollainen
tasaisen voimakas tuuli ja kohina aamun rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti