Aamulla nousin ihan tavalliseen
aikaan, viideltä, mutta joogaharjoitus ei kutsunut millään muotoa. Niinpä luin häthätää
vain Japjin, ja kömmin takaisin siipan viereen koisimaan.
Heräsimme siipan kanssa molemmat, kun
palovaroitin soi. Ei, se ei varsinaisesti hälyttänyt, eikä myöskään piipannut
patterin loppumista. Vaan jotakin siltä väliltä, se soi kerran, ja sitten
lopetti. Siippa nousi ylös tarkistamaan tilanteen, mutta tuli takaisin
vuoteeseen kun näytti siltä, että meidän ei tarvitse evakuoitua. Minä
ihmettelin ääneen, että miksi siippa on laittanut palovaroittimen soimaan niin
aikaisin sunnuntaiaamuna, mutta hän ei ainakaan tunnustanut osallisuuttaan
asiaan.
Päivän fyysisestä harjoituksesta
vastasi puutarha. Pientä pyöräilyä kierrätyspisteelle ja automarkettiin ei nyt erityisesti
lasketa liikunnaksi, se oli vain normaalia viikonlopputoimintaa. Mutta
omenoiden poimiminen nurmikolta kompostiin oli sellainen harjoitus, että mikäli
vanhat merkit pitävät yhtään paikkaansa, huomenna tuntuu alaselässä ja jalkojen
takaosissa ne eteentaivutukset.
Omenat ovat kaikki tänä vuonna tosi
huonoja; pieniä, rupisia ja tautisia. Kaikki menivät suoraan kompostiin. Ihan
hyvä, että meillä on tällä hetkellä vain yksi omenapuu, joka tekee satoa.
Parhaimmillaan on ollut kolme, mutta kaksi on kaadettu pois. Yhden paikalle
istutettiin kirsikkapuu, jossa olen joskus ehtinyt nähdä yhden tai kaksi
kirsikkaa, ennen kuin linnut ovat ehtineet korjata asian. Toisen kaadetun
omenapuun paikalle istutimme uuden omenapuun, mutta se on vielä niin nuori, ettei
tee satoa. Valitsimme lajikkeen, lavian, joka sopii hyvin luomuviljelyyn koska
se kestää tauteja, En tiedä miten vanha ainoa jäljellä oleva vanha omenapuu on,
enkä tunnista lajiketta. Omenat ovat punaposkisia ja pieniä, mutta tosi
maukkaita.
Kun sain nurmikon perattua omenista,
siippa ajeli ruohonleikkurilla nurmikon lyhyeksi ja jo pudonneet lehdet sinne
silpuksi. Nurmikko on tänä vuonna ainoa kohta pihasta, jonka olemme saaneet
pidettyä jotenkin aisoissa. Muilta osin puutarha johtaa meitä 6–0. Toisin
sanoen varsinkin perennapenkit mutta myös muut paikat tunkevat vaikka mitä
kasvustoa. On siellä perennojakin seassa, osa vielä komeasti kukassa, mutta
mukana on myös vyötäröön asti ulottuvaa heinää ja kaikkea muuta, mitä ei
varmaankaan ahkerien kitkijöiden penkeissä kasva. Eikä nyt ole kyse siitä,
ettemmekö olisi kitkeneet, mutta meillä on muutakin elämää.
Olemme siis jo vähän niin kuin
nostaneet kädet pystyyn tältä kesältä. Palataan asiaan ensi keväänä, ja
katsotaan silloin saisimmeko rajoitettua niiden kasvien kasvua, jotka eivät ole
ihan yhtä toivottuja piha-asukkeja kuin perennat. Tosin jokin ristiriita siinä
minun mielestäni on, sillä ihan kaikki kasvit kuvastavat luomakunnan kauneutta
ja kasvun ihmettä. Valitse siinä sitten mitä kitket ja mitä jätät.
Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on kiteyttänyt tämän kitkijän dilemman näin:
”If you don’t see God in all, you don’t see God at all”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti