Eilen jatkui hindin kielen opiskelu
persoonapronomineilla ja olla-verbin muodoilla. Asia ei tietenkään ole niin
yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa, sillä persoonapronominin valintaan
vaikuttaa se, puhuuko esimerkiksi lapselle, ystävälleen vai kohteliaasti
opettajalleen. Suomenkielinen hindin kielen oppikirja, jota luen oppituntien ja
niillä jaetun materiaalin kanssa rinnakkain, kaikkein tuttavallisinta
puhuttelumuotoa ”sinä”, joka on siis tū, kehotetaan välttämään kokonaan. Mutta
opettajamme huomautti, että jos puhuu lapselle, eikä käytä tätä
puhuttelumuotoa, saa luultavasti vain lapsen naurut vastaansa eikä viesti mene
perille.
Ihan vielä ei ole kaikki opiskeltu
hallussa. Luultavasti joudun kertaamaan persoonapronomineja ja epäsäännöllistä
olla-verbiä kotona ennen seuraavaa tuntia.
Lisäksi opettajamme kertoi hindin
kielen sanastosta, joka on valtava. Hindi pohjautuu sanskritille, mutta siihen
on tullut sanastoa myös monista muista kielistä. Niinpä ei ole ollenkaan
harvinaista, että jollekin asialle on olemassa sana, joka pohjautuu
sanskritille. Lisäksi sana, joka pohjautuu persialle, ja arabialle pohjautuva
sana, sekä tietenkin aina käypä englanninkielinen sana. Toisin sanoen sanojen
synonyymejä on ihan riittävästi, ja lisäksi jokaiselle asialle on oma sanansa.
Ihanaa, tuskin maltan odottaa että pääsen kunnolla tutustumaan hindin
sanastoon. Koko ajan jo nyt vastaan tulee tuttuja sanoja, osa tuttuja
mantroista ja osa elokuvista, mikä tietenkin helpottaa opiskelua.
Pieni toivomus minulla on meidän
hindin opettajalle. Olisi hienoa, jos hän aina välillä antaisi meidän puhua
kahden tai kolmen hengen ryhmissä ääneen hindiksi niitä asioita, joita olemme juuri
opetelleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti