maanantai 6. tammikuuta 2014

Rähmällään



Elämä heitti eteen niin suuren pettymyksen, että lähti jalat alta. Vastoinkäymiseksi sitä voisi joku kutsua, mutta minun suuhun sopii paremmin pettymys, koska suurinkin vastoinkäyminen voi lopulta osoittautua siunaukseksi. Joka tapauksessa lensin rähmälleni kanveesiin, noin vertauskuvallisesti. Siellä makasin, makaan ehkä vieläkin, ja lasken elämäni siunauksia. Yritän muistaa mitä kaikkea hyvää minulla on, joiden takia kannattaisi nousta ylös. Päässä lyö tyhjää, eikä mieleen muistu montaakaan asiaa.

Pettymyksen myötä romahti vastustuskyky, ja saman tien tarttui siipan nuhakuume. Nyt on kurkku kipeä, nenästä vuotaa räkää ja verta ja joka paikkaa kolottaa. Tiedän paljon joogisia keinoja, joilla oloa ja vastustuskykyä voisi kohottaa, mutta ei nappaa. Mielummin kaivaudun peiton alle ja tunnen oloni kurjaksi. 


Kyllä minä tästä vielä nousen. Ennen pitkää kampean itseni pystyyn, pudistelen pölyt vaatteista ja lähden eteenpäin. Se vaan ottaa nyt vähän aikaa. Onneksi siippa istuu vieressäni ja pitää kädestä.

8 kommenttia:

harmaapäivä kirjoitti...

Olen onnellinen, että sinulla on lähellä siinä ihminen, joka aidosti välittää :) Voimia!

Sirppu kirjoitti...

Voi kurjuus! Lähetän sulle pumpulienergiaa.* Pehmittäköön se oloasi kanveesissa siihen asti, kunnes ylösnousun aika taas koittaa.

*Hui, kylläpä "pumpulienergia" kuulostaa imelältä. En nyt vaan keksi parempaa sanaa tarkoittamalleni asialle. Luotan siihen, että tiedät mitä tarkoitan.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos, Harmaapäivä. Minäkin olen siitä onnellinen.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Sirppu, kirjoitit juuri oikeat ja täydelliset sanat. Kiitos.

Sat Miter kirjoitti...

Voi Jagdev, onpa ikävä kuulla. Joskus itselleen täytyy antaa aikaa, ja lupa olla kappaleina. Jonain hetkenä tulee automaattisesti tunne, että tässä tämä nyt on, nyt voin taas jatkaa matkaa. Kaikki olemme yksilöitä näissä asioissa, mutta itse olen ainakin onnistunut löytämään Katie Byronin kirjoista ja ajatuksista lohtua elämän ikävämmissä käänteissä. Voimia sinulle. Ja flunssassa sinulla ainakin on kanssakärsijöitä :)

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos Sat Miter.
Yrittäkää nyt vaan pitää vastustuskykynne korkealla ettei flunssa iske. Kunnon naurusessio auttaa siinä jo pitkälle.

Rouva K kirjoitti...

Voihan. Kanveesissa meidän on aina niin vaikea muistaa ja luottaa siihen, että jokainen kolhu ja kuhmu sisältää eteenpäin vievää hyvää ja hyödyllistä viisautta Korkeimmalta. Haluaisin lähettää virkistäviä eväitä sinne maanrajaan, jotta voit levätä siellä rauhassa niin kauan että haluat taas nousta.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos Rouva K. Tässä ollaan matkalla ylös, vähintäänkin kontallaan jo.