Ja tämä toive toteutuu ennen kuin arvaattekaan. Pariisin kevät, ah...Toivottavasti se on odotusten arvoinen. Ranskalainen keittiö ei käsittääkseni ole erityisen kasvissyöjäystävällinen, mutta siippa on löytänyt listalleen jo monta potentiaalista ruokapaikkaa. Eli todennäköisesti en ehdi kuolla nälkään reissussa.
Näin on. Eipä mitään lisättävää siihen faktaan.
Näin vakaasti uskon. Ja tässä parantumisen prosessissa minulla on paljon auttajia.
Tämä on tietoinen päätös. Päätös siitä, että olen täydellinen tällaisena kuin olen, ilman meikkiä tai mitään muita kehon muutokseen tähtääviä toimenpiteitä. Täydellinen tällaisena kuin olen tähän maailmaan tullut. Ja sama koskee muitakin, minusta te kaikki muutkin olette täydellisiä ilman meikkiä, hiusten värjäystä, kynsien pidennyksiä tai purkkirusketusta.
Joskus vaan on vaikeaa tietää, mikä on oikein. Varsinkin jos pitää toimia nopeasti. Omaa sydäntään kuuntelemalla se yleensä selviää, mutta välillä tuntuu ettei siihen ole aikaa. Luultavasti olen vaan liian hätäinen ja innokas.
Joo! Olen vähän niin kuin aina halunnut, mutta en ole koskaan vaivautunut opettelemaan soittamaan. Se on tuntunut vaan yksinkertaisesti liian suurelta urakalta, kun ei ole ollut ketään opettamassa. Mutta olisihan se ihan mahtavaa, jos voisi aamusadhanassa säestää porukkaa livenä. Ei aina tarvitsisi niiden levyjen varassa mantrata.
Tätä olen opetellut aktiivisesti viime aikoina. Ei ole aina kauhean helppoa. Mutta yritän siltikin olla kiitollinen kaikesta, siis ihan kaikesta elämässäni. Myös niistä asioista, joita en olisi elämääni halunnut.
(Montako vielä? Eikö nämä jo riitä? Koska on 11 kasassa?)
Ei liene kenellekään yllätys.
Olen, armaan siippani kanssa.
Kylläkyllä. Not religious but spiritual, if you know what I mean.
Tähän on hyvä lopettaa näin tasa-arvon päivänä.
Kaikki saavat poimia haasteen omaan blogiinsa, mutta en tällä kertaa haasta ketään. Sen sijaan menen tästä keittelemään soppaa armaalle siipalleni, näin tasa-arvon päivänä.
9 kommenttia:
Ranska...kasvissyöjälle suosittelen vuohenjuustosalaattia ja leivoksia. Ja kreppejä. Ja kakkua. Näillä itse pärjäilen :). Pariisi olisi kyllä mielenkiintoista koluta joskus ihan kunnolla, olen käynyt siellä vain läpikulkumatkalla, ehti juuri ja juuri kavuta Eiffel-torniin.
Lisäänpä tähän vielä, että itselleni oli suuri yllätys kun ranskalaisen majapaikkamme emäntä kertoi olevansa vegaani, ja neuvoi meille useita kasvisravintoloita, Nizzassa kylläkin. En tiedä miten harvinaista se siellä on, mutta sattuipa kohdalle,
Tämä oli mielenkiintoinen!:)
Anteeksi Uusavuton, unohdin linkittää blogisi tekstiin. Tänään kun heräsin, pälähti sekin ajatus yhtäkkiä päähän, että näin kävi. Mutta nyt se on korjattu :)
Leivoksia ja kakkuja... miten nyt tuosta suosituksesta tulee mieleen Marie Antoinette, jonkä on väitetty ehdottaneen että kansa söisi leivoksia kun sillä ei ollut leipää ;-)
Ehdotuksesi kuulostaa hyvältä. Pitää vain tarkistaa mitä on ranskaksi manteli, pähkinät ja kookos, sillä olen niille allerginen. Ja aika usein niitä tungetaan kakkuihin ja leivoksiin.
Ihanaa, että pääset Pariisiin! Siellä on vaihtelevasti kasvisruokaa, hyvää ja ei ihan niin hyvää. Happy cow on hyvä paikka ylipäänsä löytää kasvisravintoloita, listattuna siis myös sekaruokaravintoloita jotka kasvisruokayställisiä. Itsekin olen sinne pari Pariisin paikkaa arvioinut:
http://www.happycow.net/gmaps/searchmap.php
Nälkäkuolema ei todellakaan päässyt Pariisissa yllättämään. Aivan paras asia oli Maoz (falafel paikka), neljällä eurolla ihanaa tuoretta falafelia erilaisilla kastikkeilla (esim. tuorekorianterilla) ja salaateilla jotka saa itse annostella. Pikaruokapaikka, mutta ystävälliset ihmiset. Siitä on ihan lyhyt matka Seinen rantaan syömään.
Ihanaa matkaa teille!
Jee, meikitön sinäkin! :-D Minusta kaikessa rehellisyydessään paras selitys sille, että norminainen käyttää niin paljon aikaa aamuisin meikkaamiseen, tuli siltä joka sanoi että meikki on valkoisen naisen huntu. Sillä voi verhota itsensä piiloon maailman katseilta.
Kiitos Sirppu!
Minäkin :-D
Lähetä kommentti