Itkeminen nimittäin. Sadhanassa, heti
kun päästiin mantroihin, piti alkaa itkemään, eikä sille meinannut tulla taas
loppua ollenkaan. Hirveästi tekisi mieli miettiä ja spekuloida mistä tämä
johtuu. Mutta antaa nyt vaan olla. Tulkoon, olkoon ja menköön ilman enempiä
pähkäilyjä.
Se asia mitä taas hyvinkin aktiivisesti
pähkäilen ja mietin, ja haluaisin kysyä joltakulta asiaa paremmin tuntevalta
(huhuu, onko täällä ketään?), on se, että voiko syvä meditatiivinen tila joskus
muistuttaa unta. Ja mistä ne sitten erottaa, jos voi. Nimittäin muutamia
kertoja on käynyt niin, että meditaatiossa olen humpsahtanut sellaiseen tilaan,
että olen luullut nukkuneeni. Viimeksi tänään sadhanassa kaiken itkemisen
jälkeen, ja sitä ennen ainakin valkoisen tantran meditaatiossa Tukholmassa.
Muutaman kerran aiemminkin. Olen kyllä jatkanut meditointia, mutta taju ihan
kankaalla niin kuin olisin unessa.
Käsittääkseni uni ja meditatiivinen
tila ovat keskenään erilaisia tietoisuuden tiloja, jotka voi erottaa toisistaan
kun katselee aivotoimintaa erilaisilla aivojen kuvantamismenetelmillä. Mutta
entä mikä ne erottaa toisistaan kokijan kannalta. Ja vielä, olenko ihan
rehellisesti vaan nukahtanut kesken meditoinnin, mutta yritän kääntää tätä
asiaa jotenkin itselleni suotuisaksi kuvittelemalla, että en ole nukahtanut.
Sekin on hyvin mahdollista.
3 kommenttia:
Gurullani Eknath Easwaranilla on tästä yhtä ja toista sanottavaa :-) Nukahtaminen meditoidessa kertoo edistymisestä - ruumis ja mieli on saatu rennoiksi :-) Guruni varoittaa kuitenkin varoittamistaan nukahtamasta meditoinnin aikana, vaikka se onkin helppoa, kun meditaatio rentouttaa niin ruumiin ja mielenkin, ja me ihmiset olemme tottuneet silloin nukahtamaan. Meditoinnissa edistyäkseen ihmisen on kuitenkin opittava olemaan tietoinen tiedostamattomassa mielentilassa. Ja kuulemma pitemmälle edistyneet syvään meditaatioon vaipuneet voivat joutua ongelmiin elleivät aloitteluvaiheessa ole opetelleet pysymään hereillä uneliaisuudenpuuskan iskiessä.
Kiitos Rouva K. Sen tiedän, ettei meditoidessa ole tarkoitus nukahtaa ja että sitä pitäisi välttää. Juttu vaan on niin, että en hyvin erota niitä kahta tilaa toisistaan, ainakaan noissa viimeaikaisissa kokemuksissani. Tai siis että kyse ei ole ollut "tavallisesta" nukahtamisesta. Mistä sitten - en tiedä.
Vähän samankaltainen tilanne, kun joskus joogan loppurentoutuksessa mieleni on ollut kirkas ja kaikki aistit hyvin hereillä. Ja yhtäkkiä olen huomannut, että minähän kuorsaan vienosti, eli ruumis nukkuu. Ja mieli ihan hereillä, valppaana.
Tuohan kuulostaa loistavalta, siltä että olet päässyt askelmalle jolla tiedostat ettet ole ruumiisi. Sen jälkeen tulee kuulemma askelma jolla tiedostetaan ettemme ole valpas mielemmekään.
Lähetä kommentti