Jatkuu, jatkuu

Nimittäin bollywood-leffojen katselu. Tai kyllä välillä katsellaan muitakin intialaisia, ei pelkkää bollywoodia. Harva se ilta, niin että viikossa katsellaan ehkä 3–5 leffaa. Pisimmät pitää pätkiä kahdelle illalle, ei oikein aika riitä kolmen tunnin elokuvalle, kun menen niin aikaisin nukkumaan.

Siitä on jo vuosia aikaa, kun silloisessa työyhteisössäni pidettiin bollywood-leffailta. Yhdellä meistä oli jostain hankittuja elokuvia, oliko ne nyt videoina vai cd-muodossa, en muista. Eikä sillä ole tämän tarinan kannalta mitään väliä. Pointti oli se, että työyhteisö koostui ihmisistä, jotka työskentelivät pitkälti tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja feminismiin liittyvien asioiden kanssa. Varsin avarakatseista porukkaa, siis. Ja silti minun leffailta meinasi mennä pilalle, kun joku vähätteli ja taivasteli elokuvaa jotenkin siihen tyyliin, että kylläpä meillä täällä lännessä ollaan paljon parempia ja edistyneempiä. En ihan tajunnut, että miksi. Itse asiassa taisin olla ainoa koko porukasta, joka keskittyi elokuvaan muiden oheistoimintojen, kuten rupattelun ja viininjuonnin sijaan.

Silloin kun tv ei ole auki, meillä kuunnellaan usein radio Teentaalia. Se on intialaista ja bollywood-musiikkia soittava radiokanava, itse asiassa pariisilainen radiokanava. Löytyy ja kuuluu täällä. Sen verran ollaan jo leffoja katseltu, että aina välillä tunnistamme biisejä, että mistä elokuvasta. Se on aina yhtä riemastuttavaa, ihan kuin vanhan tutun tapaisi.