Sadhanassa pitkän mantran aikana
eteeni ilmestyi Ganesha-jumala. Meditointi ja mantraaminen menivät ihan sekaisin
hetkeksi aikaa, kun näky alkoi naurattaa niin kovasti. Hetken hekoteltuani sain
koottua itseni, ja jatkettua.
Tämän vitsin taustalla on tarina
oppilaasta, joka oli meditoimassa opettajansa kanssa. Oppilaan etten ilmestyi
kaksimetrinen sininen Buddha. Hän kysyi opettajaltaan hämmästyneenä, mitä hänen
pitäisi tehdä. Opettaja vastasi: ”Jatka meditointia, kyllä se pois menee”.
Varsinkin kundaliinijoogaopettajakoulutuksen aikaan tähän tarinaan tuli
palattua moneen kertaan. Kuuntelin vähän kateellisenakin, kun muut kertoivat
mitä olivat nähneet ja kokeneet meditaatioiden aikana. Minä en koskaan nähnyt
tai kokenut mitään vastaavaa. En mitään. Totta kai tiesin, ettei meditaation
tarkoitus ole seikkailla aistimaailmassa, mutta silti jokin pieni pyrähdys
olisi voinut olla kiva. Mutta kun ei, niin ei. Välillä kollegat suunnittelivat raahaavansa
aamumeditaationi aikaan minun ikkunan taakse sinisen Buddhan, koska oma mieleni
ei tuota meditaation aikana mitään näkyjä.
Näiden tapahtumien jälkeen ei ole
ihme, että meditaation aikana ilmestynyt Ganesha kävi hyvästä vitsistä. Mutta
tarinan opettaja oli ihan oikeassa, Ganesha meni pois kun vaan jatkoin
meditointia.
2 kommenttia:
Eipä ole täälläkään näyttäytyneet siniset elefantit tms. Nauru tulee usein meditoidessa, lähinnä koska meditointi katkaistaan esim kissojen toimesta. Vauva ei oikein tahdo sulattaa moista hymistelyä ja passiivisuutta. Yleensä suljen oven, mutta aina ei viitsi ruveta heittämään kaikkia ulos - ja aika usein se sitten kostautuu kaikenlaisena häiriönä.
Hyvä jos naurattaa meditoidessa, tai edes kun se katkaistaan. Minua enempi itkettää meditoidessa, eikä sekään taida huono vaihtoehto olla.
Lähetä kommentti