Nuha

Mistäköhän se nyt taas minun luokseni löysi tiensä, jo toista kertaa tänä talvena. Ehkä olen retostellut liikaa hyvällä vastustuskyvylläni. Vain voisiko asiaan osallinen olla perjantainen joogatunti, jonka ohjasin. Joku oli jättänyt ohjaajan paikan vieressä olevien korkeiden ikkunoiden yläosat sulkematta. Eli niitä ylempiä hantaakeja ei ollut väännetty kiinni, enkä ylettynyt niitä ilman apuvälineitä sulkemaan. Niskaan ja selkään kävi kamala veto, ja palelin vähän väliä.

Nyt jossain poskionteloiden ja nielun tienoilla kutittelee orastava nuha. Melkein särkee päätä. Edessä on kiireinen työviikko, eli tämän päivän lepään oikein kunnolla, mutta huomisesta alkaen ei ole enää aikaa helliä nuhaa sängyn pohjalla.

Tänään ripusteltiin ensimmäisen adventin kunniaksi jouluvalot ikkunoihin. Ulkona on yksi valosarja ollut jo jonkin aikaa valaisemassa tietä kotiin. Ihanaa. Vaikka se kyllä täytyy sanoa, että tänä vuonna pimeys ei ole ottanut niin pahasti voimille kuin muutamana aikaisempana vuonna. Töissä oikein nolottaa, kun toiset nuokkuvat ja hautovat väsymystään kahvihuoneen kirkasvalolampun alla, mutta minua ei väsytä yhtään. En tiedä mitä tämä tällainen johtuu, mutta veikkaan että niillä energiahoidoilla, joissa olen vuoden mittaan käynyt, on osuutta asiaan. Iso osuus.