sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Arjen (ja pyhäpäivän) vaikeita asioita

Oikea ja vasen. Paljon helpompaa on erottaa toisistaan oikea ja väärä.

Numerot. Kaikki numerot. Erityisen vaikeaa on laskeminen, vaikka ei tarvitsisi laskea numeroita vaan vaikka neuleen silmukoita puikolla.

Myös kellonajat, vaikka aikaa katsoisi viisarikellosta. Digitaaliset kellonajat menevät tyystin yli hilseen. Kun ei hahmota niin ei hahmota. Myös viisarikello vaatii keskittymistä. Tänään lähdin puoli tuntia liian aikaisin paikallisen joogayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Onneksi vain puoli tuntia.


3 kommenttia:

sorvatar kirjoitti...

Entä viikkojen hahmottaminen tai päivien? Tai reittien.

Täälä ilmoittautuu joku, joka ei hahmota uusia reittejä= navigaattori♡ eikä myöskään viikkoja niin että voisi katsomatta sanoa, monesko viikko ja montako viikkoa on vaikkapa pääsiäiseen tai lomaan tms=puhelimen kalenteri♡, ja tanssi ei ole se omin juttu.

Suomen huonoin kuski alkoi taas, sitä katsellessa tulee mieleen, kuinka moninaisia voivat hahmottamisen pulmat olla. Silmän,korvan, käsien, jalkojen yhtäaikainen yhteistyö+tilanteiden hahmotus. Auto on aika luonnoton vempele. Eihän kukaan heistä ole huono kuski:aistit ja motoriikka eivät vain pelaa yhteen eivätkä ohjeet tallennu.

Jooga tekee/tekisi varmasti kaikille meille persoonallisesti hahmottaville hyvää.

Jagdev Kaur kirjoitti...

No nyt kun kysyt, niin sellaisen reittiongelman huomaan, että neuvon yleensä tietä kysyvät turistit väärään suuntaan, tai oikeaan suuntaan mutta jonkin kiertotien kautta. Sitten jälkeenpäin harmittaa ihan tosi paljon, kun olisin halunnut auttaa niin että minusta olisi ollut apua.

Miksi viikkoja pitäisi hahmottaa ilman kalenteria? En käsitä, en ole tainnut koskaan edes yrittää. Ehkä en osaisi, en tiedä.

Ja kyllä, tanssi ei ole se omin juttu. Autolla osaan ajaa, vaikka taito on harjoituksen puutteessa vähän ruosteessa (en muista minä vuonna olisin viimeksi ajanut autoa). Ja polkupyörällä ajaminen liikenteessä tai missä vaan sujuu mainiosti.

sorvatar kirjoitti...

Ei tarvitsekaan onneksi,mutta olen huomannut, että toiset pystyvät helposti hahmottamaam, kuinka monta viikkoa on vaikka johonkin tapahtumaan tai juhlaan:) Minulla on hyvä, jos muistan, monesko päivä tai huomisen työvuoron lonkalta. En siis sekoile, koska tarkistan aina.

Ajan mielelläni tuttuja reittejä kotikaupungissakin...