tiistai 13. tammikuuta 2015

Avoimet ovet



Sanotaan, että kun yksi ovi ihmisen elämässä sulkeutuu, toinen tai vähän useampiakin avautuu. Avautuvien ovien määrä riippuu sanojasta, joillekin riittää se yksi, toiset puhuvat kymmenestä ja joku pistää peliin heti tuhat. Joka tapauksessa, idea on selvä. Ja juttuhan on se, että me jäämme usein tuijottelemaan niitä kiinni menneitä ovia, niin ettemme huomaa auenneita.

Nyt on tuntunut ovia menevän nenän edestä kiinni vähän enempikin, lähinnä työelämän saralla. Hyvin suunnitellut ja huolella valmistellut asiat eivät toteudukaan, ja ne työtehtävät (ja palkkiot!) menivät sivu suun. Muutkin hommat tuntuvat tyssäävän kuin näkymättömään seinään. Ei onneksi ihan kaikki, menee jotkut asiat eteenkin päin, mutta isot asiat tökkivät nyt urakalla. Tässä minä nyt sitten seison, pyörin ympyrää ja yritän nähdä niitä avautuneita ovia. Koputtelen ja kokeilen kahvoja.

Näyttää siltä, että se hindin kielen kurssi, jota ehdotin paikalliseen työväenopistoon, perutaan myös. Liian vähän ilmoittautuneita. No voi höh, niin kovasti kun olen sitä odottanut. Se on ollut minun kevään suunnitelmien valopilkku. Täytyy sitten keksiä valoa elämään jostain muualta.

3 kommenttia:

hanna o. kirjoitti...

Kovin on tutunoloinen tilanne. Välillä on vaikea jaksaa uskoa siihen, että niitä avoimia ovia on. Mutta kyllä universumi järjestää ja joskus ikkunakin käy ovesta. Usko pois. Jaksamista, tsemppiä, iloa ja valoa!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos hanna <3 Ehkä tänään löytyi jo jokin koiranluukku. Tai katsotaan nyt aukeaako se mihinkään suuntaan.

Vähän toisella rintamalla tuli tänään vastaan niin vaikeita työtehtäviä, että meinasin alkaa huutamaan apua. Mutta ennen kuin sain suuni auki, tulin siihen tulokseen, että ei ole minun vastuulla. Jos minulle joku, Universumi ja/tai maallisempi osasto jakaa työtehtäviä, kai he sitten tietävät mihin pystyn ja mihin en. Minä teen parhaani, toki, ja se saa riittää. Yleensä kun asiat tuppaavat järjestymään ja apua ilmaantuu kun sitä tarvitsee, tai viimeistään kun sitä pyytää.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Ei se ollutkaan koiranluukku, josta olisi pitänyt kontata. Kyllä se oli ihan oikea ovi, ja nyt se on auki. Äkkiä vauhtia, silmät kiinni ja siitä läpi.