Eilen, vihdoin ja viimein,
pitkällisen odotuksen jälkeen alkoi hindin kielen kurssi paikallisessa
työväenopistossa. Olin niin pitkään odottanut sitä ja mielikuvitellut kurssilla
olemista, että meinasi tulla aika epätodellinen olo sitten kun se viimein
realisoitui. Mutta siellä vaan oltiin, minä ja muut, yhteensä kait parikymmentä
innokasta.
Ensimmäinen kerta käytettiin siihen,
että kävimme läpi devanagari-kirjoitusjärjestelmää. Siihen se sitten jääkin,
opettaja totesi, eli emme yhdessä opettele sitä enempää. Jokainen voi
halutessaan opiskella sitä itsekseen ja tarvittaessa kysyä häneltä, mutta emme
käytä siihen aikaa. Jatkossa saamme tekstit kirjoitettuna sekä devanagarilla
että latinalaisilla aakkosilla. Joka tapauksessa opin nyt jo ensimmäisellä
tunnilla devanagarista enemmän kuin itse opiskellen kirjasta. Tai ehkä
oppimista auttoi juuri se, että jotkin asiat olivat jo itseopiskelun pohjalta
tuttuja. Joka tapauksessa olo oli kuin sienellä, joka imee itseensä ihan
kaiken, mitä opettaja sanoo. Niin, ja opettaja puhuu siis englantia, eli opiskelemme
hindiä englanniksi.
Tuskin maltan odottaa ensi viikon
tuntia.
2 kommenttia:
Olipas kiva kuulla, että kurssille tuli riittävästi opiskelijoita ja pääsit aloittamaan himoitsemasi opiskelun. Oppimisen riemua!
*taputtaa käsiään* eikö olekin? Minustakin on.
Lähetä kommentti