Tänään pitäisi mennä ohjaamaan yksi
joogatunti iltapäivällä. Huh, tuntuu ihan oudolta ajatukselta. Edellisen tunnin
pidin joskus ennen joulua. Ja sen jälkeen olen lomaillut ja lomaillessani
erkaantunut monista arkisista asioista, kuten joogan ohjaamisesta niin, että
siitä on tullut tosi kaukainen asia. Onneksi kokemuksesta tiedän, että homma
palaa mieleen tosi nopeasti. Alkumantrat on se hetki, jolloin kaikki palaa
kohdalleen, mahdollinen jännitys ja epävarmuus kaikkoavat ja kaikki on taas
kristallinkirkasta. Ja minä olen taas joogaohjaaja.
Oma harjoitus kutistui lomalla ihan
minimiinsä, eli luin vain Japjin. Tai toisinaan luin sen paperilta, toisinaan
kuuntelin ipodista ja hymisin mukana. Nyt olen taas vähän pidentänyt
harjoitusta, ottanut meditaatiota ja pari asanaakin mukaan. Ja palannut heräämään
klo 5, sillä sekin rytmi taukosi matkustuksen tiimellyksessä. Kyllä tämä tästä.
Ulos kun katsoo, tuntuu kuin olisimme
juuttuneet ikuiseen marraskuuhun. Kohta on loppiainen, eli aika viedä
jouluvalot takaisin komeroon. Ja silloin se pimeys iskee taas todella, jos ei
ole lunta maassa. Niin kuin ei taida ollakaan. Mutta valoa kohti taas mennään,
huomenna päivä on näillä korkeuksilla 3 minuuttia pidempi kuin tänään. Ja viikon
päästä 22 minuuttia pidempi.
2 kommenttia:
Minä arvostan tätä tietoa päivän pitenemisestä :)
Sat Miter, tässä vaiheessa vuotta on aina turvauduttava netistä kaivettuun tietoon päivän pitenemisestä. Kun sitä ei ihan vielä omin silmin havaitse :D
Lähetä kommentti