Minulla on
edelleen sama tilanne, josta olen kertonut joskus aiemminkin. Eli en halua
ajella kainaloitani, vaan ne rehottavat ihan luonnontilassa. Mikä ei minun
tapauksessani tarkoita paria hentoa haiventa, vaan ihan kunnon kasvustoa. En
halua ajaa niitä pois, mutta sitten toisaalta minulla ei ole pokkaa esitellä
kainaloitani ihan julkisesti – siis käyttää hihattomia paitoja tai
juhlavaatteita. Aika säälittävää, mutta niin se nyt vaan on. Mutta ehkä minäkin
tästä rohkaistun, jos kerran Henkkamaukka näyttää esimerkkiä. Ja toivon mukaan
muutkin seuraavat perässä.
Niin, ja
kyllä niitä kainalokarvoja on vilahdellut telkkarissa naismuistiin, mutta vain
jossakin hupailuohjelmassa, jossa niiden kauheudelle kuuluu nauraa. Siihen
tyyliin, että miten joku voi olla niin, ettei ymmärrä ajaa kainaloitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti