keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kömpelö


Aamulla kävin joogaharjoituksen jälkeen suihkussa ja puin päälleni vaatteet, jotka olin illalla ottanut tuolille odottamaan. Valmistin aamiaisen, ja söin sen lukien eilistä lehteä – uutta en jaksanut laatikosta hakea. Kun sain syötyä, humautin kyynärpäällä melkein täyden teemukin kumoon ja teet päälleni, siitä lattialle. Ei muuta kuin vaatteet vessaan kuivumaan, keittiön lattian luuttuaminen kuivaksi, ja hiipiminen vaatekaapille. Uusi vaatekerta päälle, ja töihin.

Töissä on kellokortti. Mikä muinainen jäänne, täysin käsittämätön kapistus. Me emme oikein tule toimeen. Emme meidän keskinäisessä vuorovaikutuksessa emmekä ihan periaatteellisellakaan tasolla, sillä minusta kellokortilla ei ole mitään oikeutta olla olemassa.

maanantai 27. elokuuta 2012

Ensimmäinen työpäivä


No nyt se on takana. Ja huomenna taas uusi edessä. Ihme systeemi, että ihmisen pitäisi joka päivä töissä käydä, tai edes joka arkipäivä. Miten kukaan ehtii sellaista.

Mukava vastaanotto oli uudessa työpaikassa, kaikki oli tosi kivoja ja avuliaita. Päivä meni aika pitkälle tutustuessa paikkoihin ja käytäntöihin, täyttäessä erilaisia lippuja ja lappuja, ja opetellessa eri vehkeiden ja koneiden käyttöä. Kyllä minulle annettiin alustavia ohjeita siitä, mitä pitäisi ihan työksi tehdä, mutta aika alustavia. Nyt ahdistaa, kun en vielä ymmärrä ja osaa kaikkea. En muistanutkaan miten se alusta aloittaminen ärsyttää. Kun haluaisi osata jo kaiken.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

150 minuutin meditaatio


Tänään oli jälleen kotikaupunkini kundaliinijoogaihmisten yhteinen sadhana. Eikä mikä tahansa sadhana, sillä tänään on kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin syntymäpäivä. Ja vaikka Yogi Bhajan on jo jättänyt maallisen kehonsa, hänen syntymäpäiväänsä vietetään edelleen ympäri maailmaa aivan erityisellä tavalla. Se tapa on – tietenkin, kuinkas muuten – kahden ja puolen tunnin mittainen meditaatio, jossa mantrana on Ek Ong Kaar Sat Nam Siri Wahe Guru. Eli vesimiehen ajan sadhanamantroista ensimmäinen. Kohtuullisen lyhyt mantra, mutta sen mantraamiseen voi käyttää aikaa kokonaisen minuutin. Joskus siitä suoriutuu vähän nopeammin, mutta minuutti olisi ihan hyvä aika. Eli jos me olisimme aamulla pysyneet minuutti-per-kierros-aikataulussa, olisimme toistaneet mantran 150 kertaa.

Meditaation päätyttyä olimme kaikki sitä mieltä, että kaksi ja puoli tuntia hurahti ohi ihan kuin huomaamatta. Loppui juuri kun pääsimme hyvään vauhtiin. Ja niin se meni; kun keskittyi aina vaan venyttämään mantraa tietyistä kohdista ja hengittämään oikeissa paikoissa, aika kului kuin siivillä. Ihan tolkuttoman nopeasti.

Jälkeenpäin oli tosi rauhallinen olo. Istuin vaan, ja katselin maailmaa, ihmisiä ja tapahtumia ympärilläni. Tuntui että maailmassa on kaikki kohdallaan, eikä minun tarvitse sanoa tai tehdä mitään, sillä kaikki on niin kuin pitää. Niin kuin onkin.

lauantai 25. elokuuta 2012

Harjoituksen valinta


Jos joku kysyisi minulta miten valitsen harjoituksen ja meditaation, jotka kullakin joogatunnilla ohjaan, olisi kysymykseen aika hankala vastata. Mutta jotenkin niin se menee, että ensin täytyy ottaa huomioon erilaiset realiteetit, kuten tunnin kesto ja harjoitussarjan pituus, ja katsoa että harjoitussarjassa on enimmäkseen sellaisia asanoita, jotka ovat kunkin tunnin ihmisille mahdollista tehdä. Niiden on oltava myös sellaisia, että minä ymmärrän miten ne tehdään ja osaan ne ohjeistaa. Sen jälkeen harjoituksen valinta meneekin enimmäkseen intuitiolla. Joskus päähän pälkähtää jokin harjoitus, eikä se lähde mielestä pois vaikka kuinka keksisi mukavampia ja kivempia harjoituksia. Minusta se päähän pälkähtänyt harjoitus on silloin minun päässäni jostakin erityisestä syystä, sillä on jokin tarkoitus, ja se pitää myös ohjata. Itse asiassa harjoitusten valinta on ollut tähän asti jotenkin yllättävän helppoa. Toki voi olla, että jo joulukuussa alkaa tuntua siltä, että sopivat harjoitukset ovat vähissä.

Entäs oman harjoituksen valinta. Jotenkin sekin tuntuu menevän omalla painollaan ilman turhia mietteitä. Ensimmäinen realiteetti on tietenkin se, että mitä kaikkea ehdin aamutuimaan tehdä. Viime aikoina aika ei ole ollut erityisen rajoitettua, mutta ensi viikolla alkaa työssäkäynti, ja aamujunaan on ehdittävä. Aamuharjoituksesta Japjin lukeminen ääneen vie aina oman aikansa, mutta siitä en luovu. Joskus kesällä tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun olen alkanut lukea Japjia joka aamu.

Kesällä myös kadotin sen suomen kielelle translitteroidun Japjin, jota olen käyttänyt. Jouduin siirtämään joogapaikkani alakertaan, koska meille tuli yövieras ja hän majoittui yläkerrassa siellä, missä yleensä teen aamuharjoitukseni. Luulin siivouksen yhteydessä siirtäneeni Japjin yläkerrasta alakerran kirjahyllyyn, mutta en enää koskaan löytänyt sitä. Jossakin se on (ellen heittänyt sitä pois, mikä olisi aivan käsittämätöntä, mutta kai mahdollista), mutta se vaan ei tule missään vastaan. Jouduin lukemaan Japjin jostakin paperinivaskasta, eikä se ollut kivaa. Niinpä ostaa täräytin verkkokaupasta Nitnemin. Sekin oli päätös, jota piti hetken aikaa prosessoida. Että mitä se merkitsee, jos minulla on Nitnem, tuleeko minusta silloin sikhi, vai? No tuskin yksi kirja minusta sikhiä tekee, Nitnem ainakaan.

Kesällä oli myös aika helppo valita minkä tyyppisiä harjoituksia tein. Olin työtön ja rahat vähän vähissä, joten erilaiset vaurausmeditaatiot ja harjoitussarja vihreä energian ja uusien mahdollisuuksien magnetisoimiseen olivat ilmiselviä valintoja. Erityisen voimakkaalta tuntui meditaatio nimeltä Subagh Kriya, jonka nimi tarkoittaa hyvää onnea. Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on sanonut kyseisestä meditaatiosta näin: ”Vaikka Jumala olisi kirjoittanut omin käsin kohtaloosi, että sinun pitää elää epäonnisena, tekemällä Subagh Kriyaa voit kääntää epäonnesi vauraudeksi ja hyväksi onneksi”. Niin voimakkaasti vaikuttavalta Subagh Kriya tuntui, etten arvannut tehdä sitä joka päivä, vaan enempi tarvittaessa. Sillä ei liian ahnekaan saa olla.

Tällä hetkellä teen vähän erityyppistä harjoitusta. Siihenkin olen päätynyt jotenkin ikään kuin sattumalta, vaikken sattumaan tässä kohden uskokaan. Japjin jälkeen teen muutaman täsmäasanan, joita keho tuntuu tarvitsevan. Sitten teen 3–4 minuutin mittaisen hengitysharjoituksen, ja lopuksi mantraan kymmenisen minuuttia. En ole kirjannut ylös koska olen tällaisen aloittanut, enkä ole päättänyt että teen sitä 40 päivää tai enempi tai vähempi. Jatkan näin niin kauan kuin tarpeelliselta ja mukavalta tuntuu. Ja niin kauan kuin tämä kaikki aamuuni mahtuu, eli muutoksia voi tulla jo vaikka ensi viikolla, kuka tietää.

perjantai 24. elokuuta 2012

Korjattu on


Kävin eilen aamupäivällä pitkästä aikaa jäsenkorjauksessa. Ja kyllä olikin aika taas mennä korjaukseen. Vaikka mikään paikka ei vaivannut sinne mennessä, löysi jäsenkorjaajani – joka on myös vyöhyketerapeutti – aika mielenkiintoisia paikkoja pitkin kehoani. Esimerkiksi oikean jalan nilkasta. Juttuhan meni niin, että oikean jalan akillesjänne tulehtui pyöräilylomalla, mutta parani hyvin ja nopeasti kotiuduttuamme. Silti sieltä jänteen tienoilta löytyi kaikenlaisia kiristyksiä ja tukkoisuutta, jotka jäsenkorjaaja tarkoilla näpeillään löystytteli pois.

Iltapäivällä alkoi vähän kolottaa joka paikkaa, sellainen olo minulle monesti tulee hoidon jälkeen. Torkahdinkin sohvalle. Mutta piti lähteä ohjaamaan joogaa. Ohjatessa kaikki oli hienosti ja hyvin, ei tuntunut mitään tuntemuksia hoidosta. Mutta kun lopuksi teimme meditaation jossa kädet olivat gyan-mudrassa eli etusormen pää ja peukalon pää koskettivat toisiaan ja muut sormet ojennettuina, alkoi jossakin vaiheessa sattua tosi paljon oikean käden sormiin. Niihin kolmeen ojentuneeseen sormeen. Jäsenkorjaaja käsitteli huolella minun sormet, kämmenet, ranteet, käsivarret, olkavarret ja kaikki, ja niistä löytyikin tosi kipeitä kohtia. Meditoidessa sen sitten huomasi. No, kipu meni ohi kun vähän koukisti sormia, eikä se meditointia haitannut.

Muistan vielä hyvin ne ensimmäiset kerrat, kun kävin jäsenkorjaajallani. Hoidon aikana tuntui, että koko keho on vaan yhtä kipeää mössöä päästä varpaisiin. Hoidon jälkeen kömmin sängyn pohjalle tai vähintään sohvalle, ja lepäsin loppupäivän täysin toimintakyvyttömänä. Tosi hienoa, ettei enää tarvitse olla niin huonossa kunnossa.