Suun kautta hengittämisestä ja suun kiinni teippaamisesta

Törmäsin viestiin, jossa henkilö kertoi innostuneensa kundaliinijoogasta, mutta ihmettelevänsä harjoituksia, joissa hengitetään ulos suun kautta. Hän mainitsi, että suun kautta hengittäminen aiheuttaa muun muassa purentaongelmia, kuorsausta, uniapneaa ja hampaiden reikiintymistä. Hän kertoi opetelleensa hengittämään vain nenän kautta ja sen varmistamiseksi jopa teipanneensa suunsa yöksi kiinni.

Ohjasin joogatunnilla harjoituksen, jonka monissa harjoituksissa hengitettiin sisään nenän kautta ja ulos suun kautta. Harjoituksen lopuksi totesin, että kundaliinijoogassa tosiaan hengitetään aina välillä suun kautta, ja kerroin, että jotkut välttävät suun kautta hengittämistä jopa teippaamalla suunsa kiinni. Tunnin jälkeen eräs joogaaja tuli sanomaan, että minun pitäisi välttää tällaista kommentointia. Hänkin kuulemma on teipannut suunsa kiinni, ja siitä on seurannut merkittäviä terveysvaikutuksia.

No hyvä, kommentoin sitten täällä.

Oma käsitykseni on, että suun kautta hengittäminen ei ole millään tavalla vahingollista eikä sitä tarvitse välttää. Kuitenkin nenän kautta hengittämisellä on monia terveysvaikutuksia, ja siksi kannattaa opetella hengittämään pääosin nenän kautta. Tosin nenän kautta hengittäminen ei ole kaikille eikä aina mahdollista. Jos tarkoituksena on hengittää nenän kautta ja nenä on esimerkiksi nuhan kautta tukossa, mitä silloin tehdään? Suun kautta hengittämisen lopettaminen kokonaan on sellaista ehdottomuutta, jossa ei ole mitään järkeä. Suun teippaaminen kiinni esimerkiksi yöksi kuulostaa minusta lähinnä väkivaltaiselta. Jos joku ei kerta kaikkiaan osaa nenähengitystä, käyttäisin pehmeämpiä keinoja sen opetteluun. Suun teippaaminen kiinni on sen kaltaista pakottamista, jota minä en ymmärrä enkä suosi.

Kundaliinijoogassa tosiaan hengitetään myös suun kautta. Asiasta kysynyt henkilö halusi muuttaa kaikki kundaliinijoogassa tehtävät suun kautta hengitykset nenähengityksiksi. Hän ei käsittänyt, miten joogassa, jonka pitäisi olla terveyttä edistävää, tehdään hänen mielestään haitallista suuhengitystä. Vastasin, ettei harjoituksia voi muuttaa. Sitä en sanonut, mutta niin ajattelen, että ehkä hänen olisi syytä muuttaa oman käsityksensä ehdottomuutta. Suun kauta hengittämiselle joogassa on varmasti syynsä, eikä syy ole joogaajien terveyden romuttaminen. Päinvastoin.

Pihabongausta

BirdLife Suomi järjestää joka tammikuun viimeisenä viikonloppuna lintujen pihabongaus-tapahtuman. Osallistuin siihen ensimmäistä kertaa. Se oli helppoa, netistä löytyy hyvät ohjeet. Tarkoituksena on bongailla omassa pihassa tai jossain muussa sopivassa paikassa lintuja yhden tunnin ajan yhtenä päivänä, joko lauantaina tai sunnuntaina, ei siis molempina päivinä. Ylös kirjataan eri lajiset linnut ja kuinka monta kunkin lajin lintua näkee kerralla, silloin kun niitä on suurin määrä näkyvissä. Määrät ilmoitetaan nettilomakkeella. Tärkeä tieto on myös se, jos ei näe tunnin aikana yhtään lintua.

Minä seistä tönötin tänään heti lounaan jälkeen meidän talon seinän vieressä. Muut talon asukkaat ruokkivat lintuja, joten vilskettä riitti. Osuin näkemään variksia, harakoita, naakkoja, sini- ja talitiaisia, varpusia, urpiaisia, punatulkkuja ja mustarastaita. Urpiaisten lajinmääritys oli vähän hankalaa, koska oli suttuinen keli eikä niiden päät olleet yhtä punaisia kuin joskus. Niiden koon ja parven lentotavan perusteella oletin, että ne ovat urpiaisia, mutta lopullisesti varmistuin siitä ottamani kuvan perusteella. Niitä olisin iso parvi liikkeellä.

Varsinkin punatulkut, urpiaiset ja mustarastaat lentävät pihaan puun latvaan, ja seuraavat sieltä tilannetta. Ne tarkkailivat pihaa monta minuuttia, ja tulivat lähemmäs ruokapaikkaa vähän kerrallaan. Varsinkin punatulkut ovat arkoja, ne nappasivat ruokaa mukaansa ja lensivät takaisin puun oksalle syömään. Eipä siis ihme, että ne käyvät juuri meidän pihassa syömässä, sillä meillä vielä puita pihassa riittää.

Olisipa kivaa, jos meidän ikkunamme olisivat pihaan päin, niin voisi bongailla ensi vuonna sisältä, ikkunan läpi. Mutta kun ei ole. Ehkä täytyy suunnitella bongauspaikka paremmin, niin että pääsisi vaikka istumaan. Nyt olin sen verran lähellä ruokintapaikkaa, etten voinut juuri liikkua säikäyttämättä lintuja, joten seisominen hiljaa paikallaan alkoi käydä vähän voimille. Muuten oli kyllä kivaa ja suosittelen.