sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Uusia yhdistystuulia

Näin viime yönä unta, että leikkasin itse itselleni polkkatukan. Jostain syystä siitä tuli samalla ihan blondi, ja peilistä katsoi joku Paula Vesalan näköinen tyyppi. Melkoinen muodonmuutos. Sitten kuitenkin heti hiusten leikkaamisen jälkeen alkoi kaduttaa valtavasti. Miksi tein sen? Hiukset kyllä kasvavat takaisin pituuteensa, mutta minkä ihmeen takia menin leikkaamaan ne. Unessa painin katumuksen kanssa oikein kunnolla. Onneksi helpotti kun heräsin.

Eilen pidettiin kundaliinijoogayhdistyksen vuosikokous. Hallitus uusiutuu ihan mukavalla tavalla, kun pitkään yhdistystä luotsannut puheenjohtaja väistyi, ja osa muustakin hallitusporukasta. Minä jatkan mielelläni hallituksessa, mutta en enää sihteerin tehtävässä. On jonkun muun vuoro nyt. Se tuntuu helpottavalta, ei ollenkaan kaduta. Vaikka sihteerinä toimiminen on ollut hauskaa ja opettavaistakin, nyt on aika päästää siitä irti.

Oli jännä huomata, että uusilla hallituksen jäsenillä ja muutenkin vuosikokouksessa esitettiin ja toivottiin sellaisia asioita, joita olen yrittänyt saada yhdistyksessä läpi koko sen ajan, muistaakseni neljä vuotta, jotka olen hallituksessa vaikuttanut. Varsinkin aluksi minut tyrmättiin ihan täysin, mutta ehkä ajat ovat muuttumassa.

Huomaan usein muutenkin, en vain yhdistystoiminnassa vaan muissakin elämänpiireissä, että ajan sellaisia uudistuksia, joihin monet muut eivät ole valmiita. Sitten kun aika ja ihmiset kypsyvät niille, minun ajatukseni ovat jo jossain muualla, uusissa asioissa. Ymmärrän kyllä, että muutokset ottavat aikaa ja usein ne tapahtuvat tuskaisen hitaasti, mutta en voi sille mitään, että menetän mielenkiintoni vuosien varrella. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi iloinen, kun muutokset lopulta tapahtuvat. Totta kai olen. Muutosvauhti ei vaan riitä.

Olisi mukava taas jatkaa opettajamanuaalin kääntämistä. Olen odottanut, että minulle lähetetään uutta materiaalia käännettäväksi, mutta sitä ei vaan tule. En halua patistella, kun ilmoitettu on, että saan käännettävää heti kun toinen ehtii sitä lähettää. Ilmeisesti on kiirettä. Olen viimeksi edistänyt käännösprojektia joskus viime vuoden lopulla, kun sain viimeiset minulle lähetetyt osat käännettyä. Pieni loma siitä hommasta oli ihan paikallaan ja tervetullut, mutta nyt alkaa lomailu jo riittää.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Maaliskuu muutti mielialan

Olo on niin kuin joku olisi kääntänyt minun sisäisen säätönamiskan yhtäkkiä ihan eri asentoon. Siinä missä talvi on mennyt sisäänpäin kääntyneenä eikä oikein mikään ole tuntunut miltään, nyt tuntuu, etenkin ihmiset. Viestejä lähtee joka suuntaan ja kaikille tutuille ja vähän tuntemattomillekin. Paljon sanottavaa ja yhteisiä asioita. Mistäköhän ne ilmestyivät, kun vielä hetki sitten ei ollut mitään sanottavaa kenellekään.

Juuri luin jostain viestistä, että maaliskuu alkaa energiaryöpsähdyksellä. Siltä se tosiaan tuntuu. Eikä haittaa yhtään, alkoikin olla aika zombie olo omassa, tiukasti eristetyssä ja topatussa kuplassa. En minä ihmisten ilmoille ole erityisemmin lähdössä, mutta yhteyttä voi onneksi pitää eri keinoin.

Vuosi on vierähtänyt etätöissä ja enemmän tai vähemmän eristyksissä muista ihmisistä. Joillekin ihmisille se on ottanut tosi koville, ja ymmärrän täysin. Minulle se ei ole ollut erityisen vaikeaa, mutta ei tämä silti mitään hauskaa tai kevyttä ole. Yhtäältä minun on helppo pitää yllä tasaisen mukavaa mielialaa, kun kontaktit toisten ihmisten kanssa eivät heilauttele sitä, niin hyvässä kuin pahassa. Ei ole yhteisiä lounaita työpaikan keittiössä ja päätöntä naurua. Mutta ei sitten ole yhteisesti jaettua purnausta ja epäkohtien esiin nostamistakaan. Ja tätä olen itse asiassa miettinyt paljon.

Joskus niin kutsutuilla henkisillä ihmisillä on sellainen ajatus, että epäkohtia ei saisi nostaa esiin ollenkaan, eikä saisi valittaa. Mutta ei se niin toimi, maailma ei edisty niin, että ollaan vaan onnellisia. Esimerkiksi vanhalla työpaikallani, johon minulla on vielä pienen prosenttiosuuden työsuhde, asiat menevät koko ajan vaan hullumpaan suuntaan. Niistä puhuminen yhdessä on tärkeää, vaikka ei heti löydettäisikään keinoa, jolla asioita voi muuttaa parempaan. Keino voi kuitenkin löytyä. Ja varmaa on, että se ei löydy, jos kaikki vaan hyväksyvät tilanteen eivätkä nosta epäkohtia esiin.

Pointti on se, että ei kiinnity kielteisyyteen vaan päästää sitä irti. Ja silti nostaa epäkohdat esiin.

Intiassa on meneillään ehkä maailman suurin mielenosoitus. Maanviljelijät protestoivat jo yhdeksättä kuukautta hallituksen säätämiä uusia lakeja vastaan. Maanviljelijät ovat köyhiä, ja viime aikoina heidän itsemurhansa ovat yleistyneet, kun elämä on käynyt mahdottomaksi. Uudet lait uhkaavat kurjistaa heidän asemaansa entisestään. Intialla on suu jos toinenkin ruokittavana, mutta maan talouspolitiikka näyttää menevän ihan väärään suuntaan – paitsi jos tavoitteena on pienentää väestön määrää täysin epäinhimillisillä keinoilla. Sekään ei olisi hindunationalistiselta hallitukselta mitään uutta.