Näin viime yönä unta, että leikkasin itse itselleni polkkatukan. Jostain syystä siitä tuli samalla ihan blondi, ja peilistä katsoi joku Paula Vesalan näköinen tyyppi. Melkoinen muodonmuutos. Sitten kuitenkin heti hiusten leikkaamisen jälkeen alkoi kaduttaa valtavasti. Miksi tein sen? Hiukset kyllä kasvavat takaisin pituuteensa, mutta minkä ihmeen takia menin leikkaamaan ne. Unessa painin katumuksen kanssa oikein kunnolla. Onneksi helpotti kun heräsin.
Eilen pidettiin kundaliinijoogayhdistyksen vuosikokous. Hallitus uusiutuu ihan mukavalla tavalla, kun pitkään yhdistystä luotsannut puheenjohtaja väistyi, ja osa muustakin hallitusporukasta. Minä jatkan mielelläni hallituksessa, mutta en enää sihteerin tehtävässä. On jonkun muun vuoro nyt. Se tuntuu helpottavalta, ei ollenkaan kaduta. Vaikka sihteerinä toimiminen on ollut hauskaa ja opettavaistakin, nyt on aika päästää siitä irti.
Oli jännä huomata, että uusilla hallituksen jäsenillä ja muutenkin vuosikokouksessa esitettiin ja toivottiin sellaisia asioita, joita olen yrittänyt saada yhdistyksessä läpi koko sen ajan, muistaakseni neljä vuotta, jotka olen hallituksessa vaikuttanut. Varsinkin aluksi minut tyrmättiin ihan täysin, mutta ehkä ajat ovat muuttumassa.
Huomaan usein muutenkin, en vain yhdistystoiminnassa vaan muissakin elämänpiireissä, että ajan sellaisia uudistuksia, joihin monet muut eivät ole valmiita. Sitten kun aika ja ihmiset kypsyvät niille, minun ajatukseni ovat jo jossain muualla, uusissa asioissa. Ymmärrän kyllä, että muutokset ottavat aikaa ja usein ne tapahtuvat tuskaisen hitaasti, mutta en voi sille mitään, että menetän mielenkiintoni vuosien varrella. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi iloinen, kun muutokset lopulta tapahtuvat. Totta kai olen. Muutosvauhti ei vaan riitä.
Olisi mukava taas jatkaa opettajamanuaalin kääntämistä. Olen odottanut, että minulle lähetetään uutta materiaalia käännettäväksi, mutta sitä ei vaan tule. En halua patistella, kun ilmoitettu on, että saan käännettävää heti kun toinen ehtii sitä lähettää. Ilmeisesti on kiirettä. Olen viimeksi edistänyt käännösprojektia joskus viime vuoden lopulla, kun sain viimeiset minulle lähetetyt osat käännettyä. Pieni loma siitä hommasta oli ihan paikallaan ja tervetullut, mutta nyt alkaa lomailu jo riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti