torstai 19. toukokuuta 2022

Joogasuuntien rajanvetoja

Jossakin vaiheessa tätä koronapandemiaa minun piti pitää oman kundaliinijoogaopettajani kanssa kundaliinijoogan viikonloppukurssi Saarijärven joogaopistolla. Olemme yhden tällaisen viikonloppukurssin pitäneet jo aiemmin, sekin näiden koronavuosien aikana. Toinen viikonloppu peruuntui, koska tilaa tarvittiin jollekin muulle toiminnalle. Kundaliinijooga sai väistyä.

Nyt kuulin, että joogaopistoa pyörittävä Suomen joogaliitto on tehnyt sellaisen päätöksen, että jokaisella kurssilla pitää olla vähintään yksi SJL-joojan opettaja ja puolet joogasta SJL-joogaa. SJL siis viittaa heidän omaan joogaansa, Suomen joogaliiton rekisteröimään joogasuuntaukseen.

Kundaliinijoogaa ei oikein voi yhdistää mihinkään muuhun joogaan. Tarkoittaa, että suositut ja kysytyt kundaliinijoogakurssit opistolla on ainakin toistaiseksi loppu. Tällaisen linjauksen voi tietenkin tehdä, mutta en ihan näe, miten se ajaa joogan ja joogaajien etua. Typerää ja lyhytnäköistä.

Suomen joogaliitto voisi olla se taho, joka kokoaa yhteen kaikki eri joogasuuntaukset ja niiden harjoittajat Suomessa. Harmillista, että se ei sellaista roolia halua, vaan mielummin paaluttaa rajaa oman joogasuuntauksensa ja kaiken muun välille. Näin voi tietenkin toimia.

maanantai 16. toukokuuta 2022

Joogatuntien päätös

 

Joogatunnit päättyivät tältä keväältä. Lyhyt se kausi aina lopulta on, vaikka tammikuussa tuntuu toisenlaiselta. Joogaajat kyselivät kovasti, missä voisi jatkaa joogaamista kesän yli. Ihan kauheasti minulla ei ollut neuvoja siihen. Jos olisin osannut ennakoida, olisin voinut yrittää jotakin järjestää. En koko kesäksi, mutta edes muutamaksi viikoksi. Juhannukseen astikin olisi ollut jo iso apu. Mutta se nyt jäi, koko tilanne oli epäselvä koronan ja muiden tapahtumien takia. Ei pysty ennakoimaan samalla tavalla kuin joskus aiemmin.

Kokemus tästä 2,5 tunnin tunnista on, että se ei ole ollenkaan liian pitkä. Hyvin ehtii tehdä kaikkea, mutta tekeminen ei silti lopu kesken. Ehtii meditoidakin kunnolla, ei vain 3–5 minuutin lyhyttä pätkää. Toki sellainenkin pikapyrähdys on tyhjää parempi, mutta ei siinä ajassa ehdi vielä syventyä ihan kunnolla.

Kun opetan, en tietenkään voi uppoutua meditaatioon samalla tavalla kuin silloin, kun mitään vastuita tunnin kulusta ei ole. En esimerkiksi sulje silmiäni kokonaan, sillä silmät suljettuna on helppo humpsahtaa syvälle meditaatioon ja unohtaa muut joogaajat. Silti viimeisellä tunnilla meditaatiossa käytetty mantra siirsi minut ihan toiseen paikkaan. Tunsin nenässäni gheen tuoksun, niin kuin aina Gurudwarassa, ja suussani prashadin makean ja rasvaisen maun. Liian pitkä tauko taas edellisestä vierailusta siellä.

Joogatunnit jatkuvat taas vuoroviikoin syksyllä, jos vaan tunnille ilmoittautuneita riittää tarpeeksi. Toivottavasti riittää.