Joogatunnit päättyivät tältä keväältä. Lyhyt se kausi aina lopulta on, vaikka tammikuussa tuntuu toisenlaiselta. Joogaajat kyselivät kovasti, missä voisi jatkaa joogaamista kesän yli. Ihan kauheasti minulla ei ollut neuvoja siihen. Jos olisin osannut ennakoida, olisin voinut yrittää jotakin järjestää. En koko kesäksi, mutta edes muutamaksi viikoksi. Juhannukseen astikin olisi ollut jo iso apu. Mutta se nyt jäi, koko tilanne oli epäselvä koronan ja muiden tapahtumien takia. Ei pysty ennakoimaan samalla tavalla kuin joskus aiemmin.
Kokemus tästä 2,5 tunnin tunnista on, että se ei ole ollenkaan liian pitkä. Hyvin ehtii tehdä kaikkea, mutta tekeminen ei silti lopu kesken. Ehtii meditoidakin kunnolla, ei vain 3–5 minuutin lyhyttä pätkää. Toki sellainenkin pikapyrähdys on tyhjää parempi, mutta ei siinä ajassa ehdi vielä syventyä ihan kunnolla.
Kun opetan, en tietenkään voi uppoutua meditaatioon samalla tavalla kuin silloin, kun mitään vastuita tunnin kulusta ei ole. En esimerkiksi sulje silmiäni kokonaan, sillä silmät suljettuna on helppo humpsahtaa syvälle meditaatioon ja unohtaa muut joogaajat. Silti viimeisellä tunnilla meditaatiossa käytetty mantra siirsi minut ihan toiseen paikkaan. Tunsin nenässäni gheen tuoksun, niin kuin aina Gurudwarassa, ja suussani prashadin makean ja rasvaisen maun. Liian pitkä tauko taas edellisestä vierailusta siellä.
Joogatunnit jatkuvat taas vuoroviikoin syksyllä, jos vaan tunnille ilmoittautuneita riittää tarpeeksi. Toivottavasti riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti