Hankin ja luin koomikko Iikka Kiven kirjan Menisit ennemmin terapiaan. Ihan alusta asti tiesin, että tulen olemaan eri mieltä kirjan keskeisen viestin kanssa, mutta halusin lukea sen silti. Kirjan esipuhe alkaa näin:
”Paskapuhetta. Universumi ei voi auttaa sinua. Se ei tiedä, mitä sinä haluat, eikä sitä kiinnosta ottaa selvää. Tämä ei johdu siitä, että universumi olisi keskustapoliitikko, vaan siitä, että tämä ei ole sille mahdollista, koska kosmos on ääretön klöntti aikaa ja avaruutta – siinä kaikki. Ja vaikka universumin olisikin mahdollista kiinnostua eliöidensä elämästä, koppakuoriaiset ovat jonossa edelläsi.”
Kivellä näyttää olevan vahva käsitys siitä, mikä universumi on, ja mikä on sen suhde ihmisyksilöihin. Melkoisella itsevarmuudella hän myös teilaa muunlaiset käsitykset. Näin voi tietenkin tehdä, omaa teoriaansa universumista voi levittää ja samalla naureskella muunlaisille teorioille. Samalla voi pitää hauskaa niiden kustannuksella, joiden näkemys asiasta on erilainen kuin oma.
Monissa perinteissä ajatellaan, että ihminen on osa universumia, ei siitä erillinen olento. Silloin siis puhutaan universumista muussa kuin tähtitieteen merkityksessä, Kivi kun sekoittaa sujuvasti käsitteen käyttöä eri yhteyksissä. Kaikki elollinen on yhtä ja osa universumia, vaikka ihmisillä onkin käsitys itsestään erillisinä yksilöinä. Vähän samalla tavalla kuin jokainen sieni (joo siis metsässä kasvava sieni) on omanlaisensa itiöemä, siis se maanpäällinen osa, mutta samalla se on osa valtavaa sienirihmastoa, joka yhdistää kaikki itiöemät samaan kokonaisuuteen.
Kysymys siitä, välittääkö universumi juuri minusta tai sinusta, on siis sama kuin kysyisi, että välitetäänkö me itse. Koska me olemme se universumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti