maanantai 6. elokuuta 2012

Pikaohje kommentointiin


Korviini kantautuu edelleen huhuja, joiden mukaan tällä blogialustalla kirjoitusten kommentointi on turhan vaikeaa. Niin se onkin. Mutta älkää lannistuko; kommentointi on mahdollista oppia. Ja kun sen kerran oppii, ei se sitten enää ole vaikeaa.

Eli kirjoituksen jälkeisestä linkistä (ei kommentteja/X kommenttia) pääsee kommentointipuolelle. Kirjoita sanottavasi sille varattuun laatikkoon. Sen jälkeen valitse alasvetovalikosta profiili, jolla kommentoit. Jos sinulla ei satu olemaan erinäisiä tilejä, valitse vaihtoehto Nimi/URL-osoite. Silloin tulee esiin laatikko, johon voit kirjoittaa nimesi ja URL-osoitteesi. Eli nimesi on se nimi, jolla haluat kommentoida – se näkyy kommentin yhteydessä. URL-osoite voi olla esimerkiksi oman blogisi osoite. Mitään URL:ia ei tarvitse laatikkoon laittaa, pelkkä nimi riittää. Tai nimimerkki, nimikirjaimet, mikä tahansa puumerkki, sillä nimettömät kommentit ovat vähän tylsiä.

Jos kommentoinnin kanssa on ongelmia, niin kertokaa (hehhehehee!). Jos kommentoinnin kanssa on niin paljon ongelmia, että ei saa tässä blogissa mitään aikaiseksi, niin aina voi lähettää sähköpostia jagdev.kaur(ät)kolumbus.fi. Ja kyllä minä vielä hetken aikaa käyn Vuodatuksenkin kommentit kurkkimassa, ennen kuin hylkään sen kokonaan.

Sovitaan niin, että tätä kirjoitusta saa kommentoida ihan testi- ja harjoitusmielessä niin paljon kuin haluaa. Eli ei tarvitse olla asiaa, kommentteja vaan tulemaan niin se homma käy tutuksi.

10 kommenttia:

Loomis kirjoitti...

Kokeilumielessä...

Loomis kirjoitti...

Hahaa, se olikin helppoa. Kun sai hyvät neuvot.

Lara kirjoitti...

Hyvä kun laitoit ohjeita.

Lara kirjoitti...

Nythän se onnistui :)

Laura L kirjoitti...

Onnistuuko multakin...?

Laura L kirjoitti...

Jess! Kiitti selko-ohjeista. Se oli opettajan teko =)

Gian Terath Kaur kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi! Asun itse Jyväskylässä ja käyn opettajakoulutuksessa Helsingissä. Täällä ei ole vielä kovinkaan paljoa kundaliinijoogaa, joten teen harjoitusta yleensä yksin kotona. Onkin tosi kiva lukea sun joogamietteitä, kun noin yleisesti ottaen pyörittelen asioita ittekseni. Koulutusviikonloput on niin intensiivisiä ja asiaa tulee niin paljon, että on monia juttuja, joista noina päivinä ei ehdi puhua. Vaan onpahan tässä koko loppuelämäksi tutkittavaa, sellane fiilis mulle on kehkeytyny.

Jagdev Kaur kirjoitti...

Sat Nam Gian Terath! Hauskaa että olet löytänyt blogiini, ja tosi kivaa että olet päätynyt opettajakoulutukseen ja sitä kautta levittämään kundaliinijoogaa myös Keski-Suomeen.

Loppuelämän projektilta tämä kundaliinijooga minustakin tuntuu. Ja välillä harmittaa etten ole päätynyt kundaliinijoogan paiin jo aiemmin. Mutta toisaalta, kun katsoo aiempaa elämääni, monet asiat ovat hyvinkin enteilleet tätä, ja johtaneet tähän suuntaan.

Gian Terath kirjoitti...

Tämä blogisi on kyllä tosi kiva bongaus mulle. Kiitos! Ja varmaan tämä on varsin mukava tapa myös itesllesi pitää päiväkirjaa joogaamiseen liittyen. Niin ja onhan tääkin kans tavallaan opettamista, kun jakamisestahan näissä teksteissäkin on kyse. (Tuleekohan sulle muuten jokin viesti näistä kommenteista, jotka on täällä vanhemmissa teksteissä.) Olen itse tehnyt kundaliiniharjoitusta vasta reilut pari vuotta, mutta jo nyt olen saanut harjoituksista tosi paljon iloa, ja vaikka mitä ihanuutta, selkeyttä mieleen esimerkiksi. Kiitos vielä ajatustesi jakamisesta ja ihanaa syksyä sinne!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Kiitos Gian Terath kauniista sanoistasi :)

Juu, kyllä huomaan kaikki vanhempiinkin kirjoituksiin tulleet kommentit, ei huolta.

Yhdenlaista päiväkirjan pitämistä tämä bloggaaminen on, mutta ehkä vielä enemmän minua innoittaa ajatus kundaliinijoogaan liittyvien asioiden jakamisesta kaikille, jotka haluavat siitä lukea. Kundaliinijoogasta on kirjoitettu tosi vähän suomeksi ylipäänsä, ja varsinkin nettiin. Ja netistä ihmiset, minä ainakin aina uusista asioista tietoa etsin. Ja jos en löydä, tuntuu kummalta, että onko sitä asiaa oikeastaan olemassakaan kun ei sitä ole netissä.

Ja sitten on vielä se asia, että kirjoittaminen ylipäänsä on kivaa! Ja varsinkin tällainen omakohtainen kirjoittaminen, joka ei ole ihan kauhean vakavaa mutta jossa on aina välillä asiaa kuitenkin.