Kävin eilen aamupäivällä pitkästä
aikaa jäsenkorjauksessa. Ja kyllä olikin aika taas mennä korjaukseen. Vaikka
mikään paikka ei vaivannut sinne mennessä, löysi jäsenkorjaajani – joka on myös
vyöhyketerapeutti – aika mielenkiintoisia paikkoja pitkin kehoani. Esimerkiksi
oikean jalan nilkasta. Juttuhan meni niin, että oikean jalan akillesjänne
tulehtui pyöräilylomalla, mutta parani hyvin ja nopeasti kotiuduttuamme. Silti
sieltä jänteen tienoilta löytyi kaikenlaisia kiristyksiä ja tukkoisuutta, jotka
jäsenkorjaaja tarkoilla näpeillään löystytteli pois.
Iltapäivällä alkoi vähän kolottaa
joka paikkaa, sellainen olo minulle monesti tulee hoidon jälkeen. Torkahdinkin
sohvalle. Mutta piti lähteä ohjaamaan joogaa. Ohjatessa kaikki oli hienosti ja
hyvin, ei tuntunut mitään tuntemuksia hoidosta. Mutta kun lopuksi teimme
meditaation jossa kädet olivat gyan-mudrassa eli etusormen pää ja peukalon pää
koskettivat toisiaan ja muut sormet ojennettuina, alkoi jossakin vaiheessa
sattua tosi paljon oikean käden sormiin. Niihin kolmeen ojentuneeseen sormeen.
Jäsenkorjaaja käsitteli huolella minun sormet, kämmenet, ranteet, käsivarret,
olkavarret ja kaikki, ja niistä löytyikin tosi kipeitä kohtia. Meditoidessa sen
sitten huomasi. No, kipu meni ohi kun vähän koukisti sormia, eikä se
meditointia haitannut.
Muistan vielä hyvin ne ensimmäiset
kerrat, kun kävin jäsenkorjaajallani. Hoidon aikana tuntui, että koko keho on
vaan yhtä kipeää mössöä päästä varpaisiin. Hoidon jälkeen kömmin sängyn
pohjalle tai vähintään sohvalle, ja lepäsin loppupäivän täysin
toimintakyvyttömänä. Tosi hienoa, ettei enää tarvitse olla niin huonossa
kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti