Huh-huh mikä päivä. Ei se raskas ole
ollut, mutta täynnä sellaisia logistisia kuvioita, että en uskonut kaiken
voivan sujua suunnitelmien mukaan. Olinpas pessimisti, sillä kaikki sujui
täydellisesti.
Lähdin heti aamusta junalla uuteen
työpaikkaani liittyvään sessioon. Sain tietää koko jutusta vasta viime
viikolla, eikä minun olisi ollut mikään pakko mennä sinne. Mutta ajattelin,
että kun työt nyt kuitenkin alkavat ensi maanantaina (kääk!), niin on hyvä
aloittaa tutustuminen uusiin ihmisiin ja työtehtäviin näin pikkuhiljaa ja
pehmeästi laskeutuen. Tosi mukavilta vaikuttivat kaikki, niin ihmiset kuin
työtehtävätkin.
Niin, siis aamulla ensin junalla ja
sitten taksilla loppumatka, sillä olin menossa aivan vieraaseen paikkaan ja
aikaa oli vähän. Ehdin olla sessiossa aamupäivän ja vielä hetken lounaan
jälkeen, kun lähdin taas taksilla junalle. Juna tuli kotikaupunkiin onneksi viisi
minuuttia etuajassa, sillä minun piti juosta liikuntasalille pitämään kundaliinijoogatuntia.
Ehdin sinne hyvin, kerkisin vaihtamaan vaatteet ja järjestellä tavarani hyvin
ennen tunnin alkua. Ja mikä hienointa, minulla oli kaikki tarpeellinen
repussani, en ollut unohtanut koko päivän välineistä yhtään mitään. Ja lähtiessäni
kotia kohti tuli bussi kuin tilauksesta, ja viimeinen pätkä päivän
kuljetuksista saattoi alkaa.
Joogatunti oli taas tosi mukava.
Paikalla oli nyt jo tuttuja joogaajia, mutta myös uusia kokeilijoita, joista
yksi sanoi tulevansa uudestaankin. Hienointa on aina tunnin jälkeen nähdä ne
säteilevät, hymyilevät kasvot kun ihmiset suuntaavat koteihinsa. Toivottavasti
hymy säilyy heidän kasvoillaan tunnin jälkeen oikein pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti