Joskus
niin kutsutuissa henkisissä piireissä ja/tai joogapiireissä tapaa ihmisiä,
joilla on heti ensi hetkestä tarve kertoa, kuinka henkisiä he ovat, kuinka
voimakkaassa sydäntietoisuuden tilassa he elävät, ja kuinka heitä johdatetaan.
Minussa sellainen herättää usein aika lapsellisen reaktion osoittaa, kuinka
epähenkinen minä olen. No, se kertoo minun keskeneräisyydestäni ja
hankaluudesta suhtautua asioihin, mutta ei nyt ruodita sitä tämän enempää.
Pointtini on se, että usein omaa henkisyyttään tai sydäntietoisuuttaan esille
tuovista ihmisistä ei sitä muuten huomaa. Ehkä juuri siksi heidän pitää kertoa
se kaikille.
Yksi
kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin lukemattomista lausahduksista, johon usein
viitataan, on hänen kehotuksensa olla niin onnellinen, että muut tulevat onnellisiksi
kun näkevät sinut. Sellaisia ihmisiä on, olen tavannut. He hehkuvat hyvää oloa
ja rakkautta ympärilleen, ja on helppo tuntea, kuinka he elävät
sydäntietoisuuden tilassa. Mutta koskaan en ole kuullut tällaisen ihmisen sitä
sanovan ääneen.
Olen myös
kuullut ihmisistä, joita todellakin johdatetaan niin voimakkaasti, että he
vastaavat kysymyksiisi ennen kuin olet ehtinyt niitä esittää. Jotka tietävät,
mitä kukakin tarvitsee juuri tällä hetkellä, ja niin edelleen. Kuulemani mukaan
hekään eivät juuri puhu eivätkä pukahda omasta johdatuksestaan. Ei niin, että
se olisi salaisuus, mutta heidän ei tarvitse sanoa mitään. Sen sijaan ne, jotka
johdatuksestaan tekevät numeroa, saavat minut tuntemaan oloni hyvin
epävarmaksi, sillä heidän päämääränsä voi olla mikä vaan.
Eikä tämä
asia mitenkään kategorisesti mene niin, että ne jotka sanovat, eivät ole, ja ne
jotka ovat, eivät sano. Mutta jonkinlaisia yleistyksiä pitää tehdä, että
asiasta voi puhua ja tuoda pointtinsa esiin.
Pointista
en ole ihan varma, mutta luulen että se on henkisen egon paisuttelu. Omaa
egoaan ja sen pullistelua voi hyvin ruokkia myös henkisellä polulla,
ajattelemalla olevansa henkisempi ja sydäntietoisempi kuin muut,
vaatimattomampi kuin muut, lähempänä jumalaa kuin muut, suurempien voimien
johdatuksessa kuin muut, ja niin edelleen. Se on ihan samaa rumaa egon
pullistelua kuin mikä tahansa muukin egon pullistelu, mutta henkisten asioiden
avulla. Siihen on olemassa myös mainio vastalääke, seva eli selfless serving,
toisten pyyteetön palveleminen ja hyväntekeväisyystyö. Toki senkin voi kääntää
egonsa kasvattamiseen tekemällä enemmän ja parempaa sevaa kuin muut – mutta
silloin seva ei olekaan pyyteetöntä, se on jotakin muuta.
Tällaisia
haparoivia ajatuksia, jotka nyt vähän kankeasti muuttuvat tekstiksi. Mutta ehkä
joku onnistuu nappaamaan ajatuksen päästä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti