Olen
yrittänyt tehdä töitä kotona niin paljon kuin mahdollista, ja vältellä
työpaikalle menoa. Tai itse asiassa kyllä minä sinne joka päivä menen, mutta
yritän tulla pian takaisin, ja jatkaa kotona. Ei se vielä oikein suju. Jostain
syystä ei onnistu työpöydän ääreen asettuminen. Pyörin sohvalla läppäri
sylissä, paperipinojen keskellä. Odottelen aikaa, jolloin pääsen siihen
työpöydän ääreen. Kumma juttu, että se niin paljon vastustaa.
Tänään sohvalla
pyörimisen lomassa ojentauduin hetkeksi pitkäkseni, ja vedin torkkupeiton
päälle. Tapahtui jotain todella kummallista. Makasin siinä, suljin silmäni,
eikä mitään tapahtunut. Uni ei tullut. Odottelin vielä, mutta ei sittenkään. En
muista milloin viimeksi tällaista olisi päässyt tapahtumaan. Paremmin muistan
ne lukemattomat kerrat, jolloin olen nukahdellut nojatuoliin, työtuoliin tai
mihin vaan kulkuneuvoon. Aikani odoteltua oli pakko todeta, että uni ei nyt
sitten vaan tule. Nousin ylös ja jatkoin töitä.
Ensi
viikolla taas kaksi joogatunnin sijaistusta. Kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti