Hengissä

Ison ponnistuksen dead-line oli perjantaina, eli syksy on sen puolesta voiton puolella. Jo oli aikakin, en olisi enää kauaa jaksanut työskentelyä aamusta iltaan, viikonloput mukaan lukien. Viime viikolla muisti alkoi jo pätkiä stressin takia, eikä asiat pysyneet enää päässä niin kuin ne yleensä pysyvät. Inhoan olla sellaisessa tilassa. Nyt sitten paljon tietoista lepoa ja palautumista, vaikka samalla pitääkin tehdä kaikki normihommat ja rästiin jääneet hommat.

Tilanne töissä on edelleen täysin järjetön, eikä siellä mikään toimi. Tilanne on sikäli jännittävä, että en nyt tiedä sulkeutuuko minulta tänään pääsy työsähköpostiin ja kaikkiin muihin järjestelmiin. Jos sulkeutuu, käy työnteko jotakuinkin hankalaksi. Parhaani olen tehnyt, ettei sulkeutuisi, mutta se ei ole millään lailla minun käsissäni. Minä vaan hengitän syvään, ja kohottelen olkapäitäni.

Seuraava postaus on jo toivon mukaan jotain vähän joogisempaa, eikä tällaista selviytymistä. Nyt vaan vielä ei sellaiseen pysty, vaikka mielessä kaikenlaisia aiheita pyöriikin.

Pieni tilannepäivitys

Sunnuntaina oli kundaliinijoogayhdistyksen jäsentapaaminen Helsingissä. Meitä oli pieni porukka paikalla, mutta tapaaminen oli monella tavalla antoisa. Isommalla porukalla se olisi ollut toisenlainen. Tunnelmat tapaamisen jälkeen oli jollakin tavalla poissaolevat, koska ensimmäistä kertaa elämässäni myöhästyin junasta. Luulin muistavani moneltako paluujuna lähtee, mutta muistin väärin. Enkä tarkistanut. Minä tarkistan aina, mutta nyt en tarkistanut, ja sinne meni juna. Onneksi seuraava juna lähti pian edellisen jälkeen, mutta uusi lippu piti ostaa.

Töissä meno yltyy yhä hullummaksi. Siitä on tullut varsin monipuolinen joogaharjoitus: on irtipäästämistä, mielenhallintaa, syvään hengittämistä ja monia muita. Eilen käännyin luottamusmiehen puoleen, kun en enää itse keksinyt miten asiat saisi rullaamaan. Luottamusmies soitti yhden puhelun, ja niin taisi se tilanne ratketa. Aika monta tilannetta on vielä jäljellä, mutta ehkä nekin aikaa myöden ratkeavat.

Tunnelmia

No päällimmäinen asia on kiire. Pitäisi tehdä raportti ihan hullulla aikataululla, kun mikään ei suju eikä toimi, ja vaatimukset on kohtuullisen kovat. Ei siitä sen enempää, tiedoksi vaan, jos joku sattuu minua kaipailemaan.

Toinen asia on, että joogan opettamisesta alkaa nyt pyöriä kaikenlaisia ajatuksia mielessä. Olin tarjonnut paikalliseen opistoon yhden iltapäivän mittaista kundaliinijoogakurssia, mutta se ei toteutunut, koska ilmoittautuneita ei ollut tarpeeksi. Toteutuminen jäi puuttumaan yhdestä ainoasta joogaajasta. Ihan sama, mutta jokohan pian pitäisi jättää joogan ohjaaminen muille ja keskittyä vaan kirjallisiin hommiin ja sadhanaan ja meditointiin. Vai vieläköhän sitä jaksaisi yrittää?