No niin, nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että päivä alkaa lyhentyä ensi kuussa, ja aletaan kulkea kohti syksyä. Mutta ei mietitä sitä vielä.
Vappu meni vähän surkeissa merkeissä, räkätaudin kourissa. Siis hengitystieinfektion, joka olikin aikamoinen. Siippa sai sen ensin, ja muutaman päivän viiveellä minä. Vappupäivänä kävin ensimmäistä kertaa koronatestissä. Ilmeisesti nenän tukkoisuus vaikuttaa kokemukseen, joka olikin kivulias. Herttinen, että se sattui, meinasi pää räjähtää. Sen verran rajua, etten pystynyt edes puhumaan testin ottajalle enää, kun itketti ja oli koko pää ihan jumissa. No, myöhemmin kyllä tokenin.
Testin tulos oli nega, joten varasin ajan rokotukseen saman tien. Ensimmäinen vapaa aika oli kahden viikon päästä. No, se ei ole pitkä odotusaika, olin varautunut paljon pidempään odotukseen. Siippa menee jo tällä viikolla, hän kuuluu eri ikäryhmään ja pääsi varaamaan aikansa minua ennen.
Jotenkin mielen perukoilla on sellainen ajatus, että ei tämä korona vielä tässä ollut. Että jotain vielä tapahtuu, löytyy joku supervirus, johon rokote ei tehoa, ja se leviää maailmassa niin että joudutaan jatkamaan nykyiseen malliin vielä vuosi, tai jotain. Ehkä se on vaan mielen varautumista. Pessimisti ei nimittäin pety, joten paras olla iloitsematta liian aikaisin. Toki toivon, että tämä koronaseikkailu nyt alkaisi olla tässä. Vaikka itse olen päässyt tosi helpolla, monille muille se on ottanut tosi koville.
