Olin keväällä ihmeissäni, kun täytin syksyn kalenteria ja suunnittelin tekemisiäni. Yksi työhön liittyvä kurssi kiinnosti, mutta se meni päällekkäin joogakurssin kanssa. Olin lupautunut opettamaan joogan lyhytkurssin, vain neljä kertaa eräälle erityisryhmälle. Kurssia lykättiin moneen kertaan, mutta nyt se päätettiin ottaa ohjelmaan. Intuitio tai sisäinen ääni kuitenkin sanoi, että ota vaan se kiinnostava kurssi. Tapanani ei ole ottaa asioita päällekkäin, mutta luotin intuitioon ja ilmoittauduin. Pääsin kurssille, ja niin kävi, että joogakurssille ei tullut tarpeeksi ilmoittautuneita – minimi oli viisi, ilmoittautuneita oli kolme – joten sekin peruttiin. Ei enää päällekkäisyyksiä kalenterissa, vain tiukka vaihto yhdestä verkkotapahtumasta toiseen muutamana perjantaina.
Joogan opettamisesta on ihan uusia suunnitelmia ensi keväälle. Ei jatketa tällä tavalla, kun ei kerran suju.
Jättäydyin pois myös yhdestä työperäisestä yhteistyökuviosta. Se ei oikein toiminut, vaikka saimmekin jo jotakin aikaan, mutta nyt tuli raja vastaan. Minulla oli vahva tunne siitä, että kaksi muuta henkilöä eivät kuuntele minua, minun ajatuksiani ja ehdotuksiani ei huomioida vaan tulen jyrätyksi yli. Ihan varmasti kaikille parempi, että he jatkavat keskenään. Siitäkin vapautui aikaa muille, toivottavasti vaivattomammin eteneville projekteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti