Kauden loppu

Taas on saatu yksi lukukausi joogan opettamista päätökseen. Nopeasti ne hujahtavat ohi, sillä juurihan me vasta aloitettiin. Kyse on siis jaetusta tunnista, eli me kaksi joogaopettajaa vuorottelemme niin, että toinen ohjaa parillisten ja toinen parittomien viikkojen lauantaisin 2,5 tunnin harjoituksen. Tästä seuraa se, että ensi keväänä minulla on vähemmän tunteja kuin nyt syksyllä, vaikka kevätkausi on pidempi. Johtuu siitä, että lomat ja pyhät osuu juuri minun vuorolleni. Se ei haittaa mitään, sillä kevät on kuitenkin kiireisempää aikaa, sillä matkustan työpaikalleni toiselle puolelle Suomea lähes joka viikko. Syksyllä minulla on ollut mahdollisuus tehdä enemmän etätöitä kotona.

Joogan ohjaamisessa tänä syksynä teemanani on ollut ohjata sellaisia harjoitussarjoja ja meditaatioita, joita en ole koskaan aiemmin ohjannut. Edellisenä vuonna ohjasin kaikki suosikkini, ja tämän kauden alussa sitten mietin, että nytkö ohjaan taas ne samat suosikit mutta eri järjestyksessä. Se ei houkutellut, joten päätin laajentaa omaa kokemustani ja tarjota joogaajille lisää vaihtelua. Sopivien harjoitusten etsiminen on ollut välillä vähän työlästä, sillä ihan mitä tahansa ei voi tehdä. Ensinnäkin tarvitaan suhteellisen pitkä harjoitussarja ja sellainen, jonka tämä ryhmä pystyy edes jotenkuten tekemään. He pystyvät monenlaisiin asioihin, se on käynyt selville tänä syksynä, kun itsellenikin on tullut vähän yllätyksenä, kuinka raskaita jotkut harjoitussarjat ovat lopulta olleet. Sitten on vaan pidetty taukoja enemmän ja kevennetty. Yhdenlainen harjoitus on myös se, kun joutuu hyväksymään, ettei pysty tekemään jotakin. Sen hyväksyminen ei ole kaikille helppoa.

Nyt siis joululomalle joogan ohjaamisesta.

Desiderata

Konttasin työpöydän alla, ja siellä alahyllyllä, paperikasan alla, oli iso ruutuvihko, jonka kalastin esiin ja tutustuin siihen tarkemmin. Lähinnä siksi, että tarvitsen koko ajan vihkoja muistiinpanojen tekemiseen. Vihkosta oli käytetty vain vähän alkua. Olen siihen kirjoittanut muistiin lukemiani ja tärkeiksi tunnistamiani asioita, todennäköisesti aikana ennen kuin olen alkanut käyttää aktiivisesti internettiä eli melko kauan sitten. Siellä on kopioitua tekstiä chakroista ja muusta. Joissain kohdin on mainittu lähdekirja, toisissa ei.

Oikein erikoisen hyvällä kynällä ja kauniilla tekstauksella olen kopioinut runon, jonka nimi on Desiderata. Jokin hämärä mielikuva, että olen lukenut sen jostakin lehdestä, kenties Voi Hyvin -lehdestä tai vastaavasta, ja kirjoittanut talteen, koska se on tuntunut tärkeältä. Runoa seuraa maininta, jonka mukaan se on löytynyt vanhasta St. Paulin kirkosta Baltimoresta vuonna 1692.

Koska nykyisin käytössä on internet, tein vähän hakuja. Runo löytyi helposti sen nimellä, kuten myös tieto, jonka mukaan sen on kirjoittanut filosofi ja asianajaja Max Ehrnmann 1920-luvulla. Sen nimi, joka tarkoittaa asioita, joita mieli haluaa, on liitetty siihen vasta myöhemmin. Käsitys, jonka mukaan sen alkuperä on St. Paulin kirkossa, on jokin vuosikymmenten saatossa syntynyt väärinkäsitys. Runo on ollut suosittu etenkin 1960- ja 1970-luvuilla, ja siihen aikaan sopivaa hippikaikua siinä kieltämättä on. Runosta löytyi toinenkin, uudempi suomennos ylös kirjoittamani lisäksi, mutta minusta uudempi ei ole yhtä hyvä – minua viehättää tässä yhteydessä vähän vanhemman oloiset sanankäänteet. Näin sen olen ylös kirjannut:

 

 

Desiderata

Mene tyynesti hälyn ja kiireen keskelle

ja muista, mikä rauha kätkeytyy hiljaisuuteen.

Niin pitkälle kuin itsestäsi luopumatta on mahdollista,

pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.

Puhu oma totuutesi rauhallisesti ja selkeästi

ja kuuntele muita, myös tyhmiä ja tietämättömiä,

heilläkin on tarinansa kerrottavana.

Vältä äänekkäitä ja hyökkäileviä henkilöitä.

He ovat piina sielulle.

Jos vertaat itseäsi muihin,

voit tulla turhamaiseksi ja katkeraksi,

sillä aina on olemassa suurempia ja mitättömämpiä

ihmisiä kuin sinä itse.

Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostuksesi elämäntyöhösi,

olipa se kuinka vaatimaton tahansa;

se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa.

Harrasta varovaisuutta liiketoimissasi,

sillä maailma on petkutusta täynnä.

Älköön se kuitenkaan tehkö sinua sokeaksi sille,

mitä hyvyyttä on olemassa.

Monet ihmiset tavoittelevat korkeita ihanteita,

ja kaikille elämä on täynnä sankaruutta.

 

Ole oma itsesi.

Varsinkaan älä teeskentele kiintymystä.

Älä ole ivallinen rakkauden suhteen,

sillä kaiken kuivuuden ja hurmattomuuden keskellä

se on ikuista kuin ruoho.

 

Ota lempeästi vastaan vuosien antama neuvo

luopumalla tuskattomasti nuoruuteen kuuluvista asioista.

Kasvata ja vahvista henkeäsi suojaamaan sinua

äkillisen epäonnen kohdatessa.

Mutta älä masenna itseäsi kuvittelemalla.

Monet pelot ovat uupumuksen ja yksinäisyyden synnyttämiä.

 

Terveellistä itsekuria unohtamatta ole lempeä itseäsi kohtaan.

Olet universumin maailmankaikkeuden lapsi,

et vähemmän kuin puut ja tähdet,

sinulla on oikeus olla täällä.

Ja olkoonpa se sinulle selvä tai ei,

maailmankaikkeus joka tapauksessa kehkeytyy

niin kuin sen tuleekin.

Sen vuoksi säilytä rauha Jumalan kanssa,

olkoonpa kuvasi Hänestä mikä tahansa ja

mitkä lienevätkin toimesi ja rientosi

elämän hälisevän sekasorron keskellä,

säilytä rauha sielusi kanssa.

Ole tarkkaavainen – koeta olla Onnellinen

 

Jäsentapaamisesta ja totuudesta

Pidettiin viikonloppuna kundaliinijoogayhdistyksen jäsentapaaminen. Osanotto oli melko vaatimatonta, meitä oli paikalla kolme joogia. Se ei haitannut ollenkaan, vaan tapaamisesta muodostui oikein antoisa kaikkine keskusteluineen.

Päällimmäisenä itselle jäi mieleen keskustelu jokaisen omasta totuudesta. Se on hämmentänyt jo jonkin aikaa, sillä oma ajatus on se, että totuus on jotakin pysyvää, muuttumatonta ja jaettua, eikä niin, että ihmisillä on oma totuutensa, joka saattaa vielä muuttua ajan saatossa. Minun nähdäkseni se ei silloin ole totuus, vaan jotakin muuta. Kuitenkin jotkut joogaopettajatkin puhuvat ikään kuin ihmisillä voisi olla oma totuutensa.

Keskustelussa toinen joogaope avasi tätä asiaa, ja ymmärsin, että kyse taitaakin olla ihmisten omasta suhteesta totuuteen. Sehän muuttuu ja on varmasti erilainen eri ihmisillä, ja niin pitääkin olla. Esimerkiksi erilaisia sikhien keskusteluja ja ryhmiä kuunneltuani tämä on tullut hyvin selväksi: erilaiset opetukset selitetään monella eri tavalla ja ne kaikki ovat totta samaan aikaan. Kyse on siitä, että eri ihmiset pystyvät ottamaan vastaan, ymmärtämään ja sisäistämään vähän erilaiset selitykset asialle. Esimerkiksi lapsella ja sikhismiä ikänsä tutkineella henkilöllä on erilaiset mahdollisuudet ottaa vastaan selityksiä asioille, ja siksi asiat selitetään heille eri tavoin. Vaikkapa pyhissä teksteissä on monia tasoja, eikä sanojen ensimmäinen ja päällimmäinen merkitys ole välttämättä ollenkaan ainoa, eikä siihen kannata jäädä jumiin.

Myös totuutta voi ajatella uskontojen avulla, vaikkei se ole millään tavalla uskontojen omaisuutta. Totuus on ydin, eli se mikä on totta uskonnosta riippumatta ja mikä niitä perimmäisellä tasolla yhdistää. Tätä olen tässä blogissa pohtinut ennenkin, mutta en jaksa kaivaa aiempia ajatuksia esiin. Uskonnoilla on omat tarinansa ja kertomuksensa, ikään kuin kuorrutukset ja koristelut sen totuuden päällä. Jotkut esittävät, että toiset uskonnot tarjoavat ikään kuin nopeamman ja suoremman polun kohti totuutta – en tiedä enkä ota siihen kantaa. Toki näin voi olla, mutta samaan aikaan myös ilman uskontoa on mahdollista löytää oman polkunsa kohti totuutta, vaikka uskonnoista ja muista ihmisistä voi olla valtava apu. Tallattua polkua on helpompi edetä kuin haparoida tiensä umpimetsässä.

Toivottavasti saadaan pian järjestettyä uusi jäsentapaaminen ja toivottavasti sinne tulee muitakin.