Vuodenaika
on kiepsahtanut taas niin pimeäksi, että ei huvita nousta ylös enää ollenkaan.
Siksi päätin ryhtyä harjoittamaan joogaa vain vaakatasossa. Eikä kuulkaa ole helppoa,
savasanasta: jota myös kuolleen miehen (sic!) asennoksi kutsutaan, on yksi
vaikeimmista jooga-asanoista.
Vaikeaa
tässä asanassa on rentouttaa koko keho hyvään ja mukavaan asentoon, ja silti
pysyä hereillä. Joskus ihmisten toispuoleisuuden näkee oikein hyvin juuri tässä
asanassa: he ovat kaarella kuin banaanit, vaikka olettavat olevansa suorassa.
Oleellista on ojentaa niska ja laskea kämmenselät lattialle, niin myös olkapäät
pääsevät rentoutumaan. Joskus alaselälle voi olla vaikeaa löytää hyvä asento,
ja silloin voikin olla parempi koukistaa jalat niin, että jalkapohjat lepäävät
alustalla ja koukistuneet polvet nojaavat toisiaan vasten. Jos selkä asettuu
hyvin, jalkoja voi vielä rentouttaa ojentamalla kantapäitä poispäin kehosta, ja
kallistamalla jalkaterät rennosti ulospäin.
Minulle
vaikeinta tässä asanassa on saada oikea polvi hyvään asentoon. Usein laitan sen
alle pienen tyynyn tai jonkin muun korokkeen, sillä muuten polvi tuntuu
yliojentuvan, mikä ei tunnu mukavalta. Voi olla, että tämä oikean polven
hankaluus johtuu oikeasta lonkasta, jota en saa rentoutettua ja avattua
tarpeeksi. Tai sitten ei, en tiedä.
Tässä minä
nyt ajattelin tämän talven viettää joogaten. Hengittelen vaan rauhallisesti
sisään ja ulos, ja odottelen kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti