Eilisestä
tuli varsinainen meditointipäivä. Ensin tavalliseen tapaan tunnin
mantrameditaatio aamusadhanassa. Oli minun vuoroni vetää, ja ohjasin mantroihin
mukaan mudrat eli käsien asennot. Siis useimpien mantrojen kohdalla eri mudrat
kuin ”tavallisessa” Vesimiehen ajan sadhanassa. Mudrat muuttivat meditaatiota
ihan mielenkiintoisella tavalla, ja toivat vaihtelua. Ei niin, että olisin
mitenkään kyllästynyt, mutta kuitenkin.
Iltapäivällä
pidettiin vielä kanssajoogaaja SP:n kanssa kahden ja puolen tunnin meditaatio.
Sinne tuli 30–40 joogaajaa, joista ihan kaikki eivät jaksaneet loppuun asti,
vaan lähtivät kesken pois. Toki niinkin voi tehdä. Joka tapauksessa meditaatio
tuli tarpeeseen varmasti meillä kaikilla, ainakin minulla. Teimme Kirtan Kriya
-meditaation. Siinä mantraa toistetaan sormien liikkeen kera ensin ääneen,
sitten kuiskaten, sitten äänettömästi omassa mielessä, kuiskaten ja lopuksi
taas ääneen. Huikean mielenkiintoista oli, miten oma olo ja meditaatio muuttui
mantran toistamistavan mukaan. Molemmissa kuiskauskohdissa aloin palella, ja
palelin vaikka kuinka vedin huivia ja villatakkia päälleni. Äänettömän mantran
kohdassa otsakeskus kävi niin kuumana, että välillä pelkäsin sen leimahtavan
tuleen. Ääneen toistetun mantran aikana otsakeskuksen tienoo kihelmöi aika
laajastikin, ei vain siinä chakran keskikohdassa vaan otsassa ja silmissä asti.
Kun vetää
meditaatiota, voi toki meditoida, mutta ei voi päästää itseään humpsahtamaan
kovin syviin tiloihin. Minä ainakaan en voi, sen verran painaa vastuu muista.
Pitää välillä vilkuilla mitä tilassa tapahtuu, onko kukaan pyörtynyt tai
leimahtanut tuleen. Ja muutenkin, että mitä on meneillään ja mitä tapahtuu.
Onko mantran äänite liimattu palasista oikean pituiseksi, ja niin edelleen.
Siinä mielessä meditaatio on erilainen niille, jotka ohjaavat, ja niille, jotka
tulevat ”vain” meditoimaan. Kaikki siitä silti saavat jotakin – ihan kaikki.
Eilisen meditaation jälkeen yksi joogi sanoi, ettei hän osaa meditoida. Hassu kommentti
sen jälkeen, kun hän oli juuri meditoinut kaksi ja puoli tuntia. Mutta ehkä
ajatus meditoinnista on vielä monilla sellainen, että se on jotakin kummallista
ja vaikeaa.
Tänään
vielä ohjaan paikallisen joogayhdistyksen väelle joogatunnin. Saa nähdä tuleeko
sinne ihmisiä paikalle. Yksi on luvannut.
2 kommenttia:
Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!” kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”
Hyvää Ystävänpäivää
Oi Vilukissi <3
Oikein hyvää ystävänpäivää!
Lähetä kommentti