En ihan
kauheasti jaksanut aktivoitua tästä naistenpäivästä, mutta yhdessä tasa-arvon
juhlassa olin. Siinä samassa, jossa pääministeri oli pääpuhujana, ja esitteli
uuden kansainvälisen tasa-arvopalkinnon, joka jaetaan myöhemmin tänä vuonna, ja
tästä lähtien joka toinen vuosi.
Kaikessa tasa-arvopuheessa
alkoi pikkuhiljaa ärsyttää sen toistelu, että kaikkien pitäisi saada olla
sellaisia kuin he ovat ja tehdä sellaisia valintoja kuin haluavat. No miten se
on mahdollista? Kaikki valinnat tehdään kuitenkin erilaisissa sosiaalisissa
ympäristöissä, eikä kukaan tee valintoja ihan vaan itsekseen, ilman omaa
taustaansa ja ympäristöään. Eräs puhuja oli myös sitä mieltä, että tasa-arvo on
sama asia Suomessa ja kaikkialla muualla. No tuota. Ei välttämättä ole. Suomi
kuuluu niihin länsimaihin, joissa korostetaan todella, todella paljon jokaisen
ihmisen yksilöllisyyttä. Jossain muualla olemisen perusyksikkö voi olla
vaikkapa perhe tai suku, ei yksilö. Miten silloin tasa-arvokaan voisi olla sama
asia, kun ihmiset eivät halua tai millään tavalla odota tasa-arvoa itselleen
yksilöinä.
On vaan
niin helppo todeta, että meillä täällä Suomessa ollaan tasa-arvoisia, ja
kaikkialla muuallakin pitäisi olla tällainen tasa-arvo kuin meillä täällä. Mutta
ei se niin mene.
Joka
tapauksessa, oikein hyvää naistenpäivää kaikille, sukupuolesta riippumatta!
4 kommenttia:
Mua ärsyttää suunnattomasti se, että epätasa-arvon mallinukeksi on otettu sairaanhoitaja tai lastenhoitaja. Suurinta epätasa-arvoista kohtelua saa miehisessä työpaikassa työskentelevä nainen, joka tekee kuitenkin eri työtä, vaikkakin saman vaatimustason työtä kuin miespuolinen työtoveri. Jatkuvaa ohittelua, tiedon panttausta, palkkakuoppaa jne. Lopulta osaakin ja tietääkin vähemmän, koska jätetään omista työasioistaan ulkopuolelle. Silloin alkaa jo itsekin uskomaan olevansa vähemmän pätevä. Takana ei ole joukkovoimaa, niin kuin vaikka sairaanhoitajilla ja sairaanhoitaja ei myöskään saa ehkä naisjoukossa työskennellessään päivittäistä sukupuoleen perustuvaa epätasa-arvoista kohtelua.
Sori, mutta on taas niin lippa täys, että oli pakko purkautua.
Hei Anonyymi, hyvä pointti. Julkinen keskusteluhan keskittyy pitkälti sen taivastelemiseen, että miksi naiset tekevät omalle sukupuolelleen tyypillisiä uravalintoja, vaikka niistä ei edes makseta kunnolla. Mutta kun katsotaan naisten ja miesten uravalintoja ihan kunnolla, huomataan, että naiset valitsevat sekä niin kutsuttuja naisten töitä että miesten töitä. Sen sijaan miehet valitsevat vain ja yksinomaan miesten töitä - no joo, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Mutta nyt puhutaan isoista määristä ihmisiä.
Ja joo, miesenemmistöisissä työyhteisöissä työskentelevät naiset raportoivat eniten syrjintää ja epäasiallista kohtelua. Ei ole naisen hyvä työskennellä sellaisessa paikassa.
Jos saan vielä jatkaa. Jos sairaanhoitaja, lastenhoitaja tms sanoo, että suomi on tasa-arvoinen, suhtaudun varauksella. Jos elää sitä roolia, minkä yhteiskunta naiselle tarjoaa (hoiva, ruokkiminen), ei koskaan törmää epätasa-arvoon. Silloin eletään nätisti annnettujen rajojen sisällä törmäämättä laitoihin. Vasta kun ei toteuteta naiselle annettua roolia, alkaa rajat kolisemaan ja yhteentörmäyksiä syntyä. Miehinen maailma voi aika häikäilemättömästi yrittää pakottaa naista laitojen sisään. Nyt kenenkään sairaanhoitajan tms ei tarvitse loukkaantua. Tämähän on yleisiä linjoja ja meitä on moneksi.
Anonyymi, en nyt ihan ymmärtänyt pointtiasi. Ei meidän kaikkien intresseihin tai tehtäviin kuulu tasa-arvon puolesta puhuminen tai toimiminen. Jotkut keskittyvät muihin asioihin. Ja hyvä niin.
Lähetä kommentti