Viikonloppu
on mennyt kuumeessa sängyn pohjalla, mutta nyt alkaa onneksi helpottaa. Lauantaina
oli minun vuoroni vetää aamusadhana. Olin tosi sairas, mutta eipä oikein ollut
ketään, jota olisin voinut pyytää sijaistamaan, ja jonka olisin epäillyt
suostuvan. Ja vaikka sijainen olisi löytynytkin, olisi avain pitänyt jollain
konstilla saada sijaiselle. Niinpä nappasin pari kuumetta alentavaa särkylääkettä
ja menin itse ohjaamaan sadhanan. Kriyaksi valitsin vastustuskykyä lisäävän
harjoitussarjan. Ja hyvinhän se meni, paitsi että ääni ei oikein kulkenut, mikä
vaikeutti mantrojen toistamista. Japji Sahibin saimme äänitteenä peliin, ja
alkumantratkin toistimme ihan vaan tavallisesti, ilman tavanomaista nuottia ja
säveltä. Ne toimivat ihan yhtä hyvin niinkin.
Oli ihanaa
olla sadhanassa, kaikesta huolimatta, mutta kylläpä olin väsynyt ja kipeä kun
pääsin kotiin sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti