Käyköhän
muille koskaan niin kuin minulle? Niin, että sitä kirjoittaa huolella ja
varmana asiastaan sähköpostia ihmiselle, jota ei ihan kauhean hyvin vielä
tunne, mutta josta kuitenkin pitää kovasti. Sitten sitä avautuu sopivasti, ei
liikaa mutta kuitenkin, ja kirjoittaa Hyvin Tärkeitä Asioita. Seuraavaksi
odottaa vastausta meiliin, tarkistaa että joko se olisi tullut. Ja kun vastaus
seuraavana päivänä tulee, jännittää toisen reaktio ja vastaus niin paljon, ettei
meiliä pysty avaamaan. Siellä se on, postilaatikossa koko päivän. Illalla sitä
uskaltaa kurkata sen verran, että lukee alun tervehdyksen, ja katsoo onko
vastaus lyhyt vai pitkä. Ennen nukkumaan menoa ottaa itseään niskasta kiinni ja
lukee vastauksen, joka on niin sydämellinen ja ihana, että se itkettää ja
naurattaa samaan aikaan. Sitten sitä on tolkuttoman onnellinen sekä meilin
sisällöstä sekä siitä, että sai sen luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti