Kaupungissa
on usein viikonloppuisin erilaisia festivaaleja ja konsertteja ja muita
tapahtumia. Lauantaiaamuisin, kun pyöräilen kaupungin keskustan läpi
joogasalille sadhanaan, näen usein tapahtumien jäljet, ja usein myös viimeiset
juhlijat. Niistä voi päätellä jotain myös tapahtumien luonteesta ja
kohderyhmästä. Tänä viikonloppuna on meneillään festivaali, joka on suunnattu
nuorille, ja jonka jäljiltä kaupunki on tosi siivottomassa kunnossa. Siksi
valitsin eri reitin heti aamusta, ja kiersin koko keskustan. Siltikin sain
väistellä kaikenlaista, ja keskustan laidoillakin oli tosi levotonta.
Joogasali
sijaitsee vanhassa tehdasrakennuksessa, erilaisten yritysten ja taiteilijoiden
työhuoneiden ja liikkeiden keskellä. Siellä ei siis asu ketään. Niinpä yllätys
oli aamulla melkoinen, kun hissin lattialla kuorsasi pitkin pituuttaan nuori
mies. Säikähdin. Meninkin portaita.
Sadhanaan
ei tullut ketään. Koko kesän sadhanoissa on käynyt joku, mikä on ollut ihan
älyttömän mukavaa. Mutta nyt, pitkästä aikaa, ketään ei tullut. Luin Japji
Sahibin ja lähdin takaisin kotiin siipan viereen nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti