torstai 15. elokuuta 2019

Viiksien kasvatusta


Olen kesällä kasvatellut viiksiäni, ja aika muhkeat ne alkaa jo olla. Yleensä nypin pisimmät ja paksuimmat viiksikarvat pois, mutta nyt olen jättänyt ne paikalleen. Kesällä se on melko helppoa, sillä viiksikarvat ovat vaaleita eivätkä niin ollen näy niin hyvin kuin tummat. Talvella ne vähän tummuvat, joten katsotaan miten käy, maltanko antaa niiden olla paikallaan. Ja kuinka pitkäksi ne oikein kasvavat!

Noin yleisesti olen sitä mieltä, ettei ihmisille ole hyväksi nähdä niin paljon vaivaa karvoituksensa kanssa, vaan voisivat antaa karvojen olla ja kasvaa. Tosin tällä hetkellä sosiaalinen paine karvojen kaitsemiseen on valtava. Itse olen onnistunut jo pidemmän aikaa antaa muiden kehon karvojen olla ja kasvaa omassa rauhassaan, mutta viikset ja muutamat partakarvat olen nyppinyt pois. Minulla on myös leuassa muuten melko huomaamaton luomi, mutta siitä kasvaa muutama ihan musta karva, niin kuin noita-akalla ikään. Niiden yleensä annan kasvaa jonkin aikaa, mutta sitten pettää hermo, ja leikkaan ne lyhyiksi (luomen karvojen nyppiminen tuntuu inhottavalta, siksi leikkaan).

Että tällainen ulkonäköpostaus tällä kertaa. Kehotan karvojen kasvatukseen kaikkia, joilla ne kasvavat. Viimeistään niiden myötä tulee selväksi, kuinka paljon sosiaalinen paine ja kauneusihanne meitä ohjaavat.

2 kommenttia:

hanna o. kirjoitti...

Tää on niiiiin totta! Kainalo- ja säärikarvojen kanssa on aika helppo kohautella olkia karvattomuuspaineelle ja jos kuuluu vähän vanhempaan sukupolveen, niin brasilialaiset vahaukset ei oo koskaan ollu mikään juttu. Mutta viikset onkin sitten ihan eri asia. Kasvot kun on sellaiset, että niitä ei oikein voi peittää, vaikka kuinka aamulla tuntuisi, että nyt on bad hair day ja haluan kadota maan alle. Vaatii todella hyvää itsetuntoa kulkea viiksien ja partakarvojen kanssa. Mutta ehkä aika helpottaa tässäkin asiassa. Olen itse painiskellut viiksikysymyksen kanssa parisen vuotta nyt (siis että nyppiikö, vahaako, leikkaako, sokeroiko vai antaako olla) ja pikku hiljaa tuntuu, että alan olla sinut sen kanssa, ettei viiksiä tarvi koko ajan olla jynssäämässä. Että tsemppiä vaan meille keski-ikäisille karvaisille naisille!

Jagdev Kaur kirjoitti...

Niinpä, me tarvittaisiin karvaisia esikuvia. Kainalokarvojen kanssa on jo, mutta vielä ei ole ainakaan minulle asti kantautunut juttuja karvanaamaisista naisista (paitsi ehkä sirkuksen friikkinä joskus ammoisina aikoina). Kyllä saisi tulla naisten naamakarvat muotiin, miesten on jo. Tai no, viimeksi kun asiasta jotain kuulin, oli runsaat kulmakarvat kyllä muodissa. Mutta se ei riitä, karvoja kasvaa muuallakin kasvoissa.