Olen
kesällä kasvatellut viiksiäni, ja aika muhkeat ne alkaa jo olla. Yleensä nypin
pisimmät ja paksuimmat viiksikarvat pois, mutta nyt olen jättänyt ne
paikalleen. Kesällä se on melko helppoa, sillä viiksikarvat ovat vaaleita
eivätkä niin ollen näy niin hyvin kuin tummat. Talvella ne vähän tummuvat,
joten katsotaan miten käy, maltanko antaa niiden olla paikallaan. Ja kuinka
pitkäksi ne oikein kasvavat!
Noin
yleisesti olen sitä mieltä, ettei ihmisille ole hyväksi nähdä niin paljon
vaivaa karvoituksensa kanssa, vaan voisivat antaa karvojen olla ja kasvaa.
Tosin tällä hetkellä sosiaalinen paine karvojen kaitsemiseen on valtava. Itse
olen onnistunut jo pidemmän aikaa antaa muiden kehon karvojen olla ja kasvaa
omassa rauhassaan, mutta viikset ja muutamat partakarvat olen nyppinyt pois. Minulla
on myös leuassa muuten melko huomaamaton luomi, mutta siitä kasvaa muutama ihan
musta karva, niin kuin noita-akalla ikään. Niiden yleensä annan kasvaa jonkin
aikaa, mutta sitten pettää hermo, ja leikkaan ne lyhyiksi (luomen karvojen
nyppiminen tuntuu inhottavalta, siksi leikkaan).
Että
tällainen ulkonäköpostaus tällä kertaa. Kehotan karvojen kasvatukseen kaikkia,
joilla ne kasvavat. Viimeistään niiden myötä tulee selväksi, kuinka paljon
sosiaalinen paine ja kauneusihanne meitä ohjaavat.
2 kommenttia:
Tää on niiiiin totta! Kainalo- ja säärikarvojen kanssa on aika helppo kohautella olkia karvattomuuspaineelle ja jos kuuluu vähän vanhempaan sukupolveen, niin brasilialaiset vahaukset ei oo koskaan ollu mikään juttu. Mutta viikset onkin sitten ihan eri asia. Kasvot kun on sellaiset, että niitä ei oikein voi peittää, vaikka kuinka aamulla tuntuisi, että nyt on bad hair day ja haluan kadota maan alle. Vaatii todella hyvää itsetuntoa kulkea viiksien ja partakarvojen kanssa. Mutta ehkä aika helpottaa tässäkin asiassa. Olen itse painiskellut viiksikysymyksen kanssa parisen vuotta nyt (siis että nyppiikö, vahaako, leikkaako, sokeroiko vai antaako olla) ja pikku hiljaa tuntuu, että alan olla sinut sen kanssa, ettei viiksiä tarvi koko ajan olla jynssäämässä. Että tsemppiä vaan meille keski-ikäisille karvaisille naisille!
Niinpä, me tarvittaisiin karvaisia esikuvia. Kainalokarvojen kanssa on jo, mutta vielä ei ole ainakaan minulle asti kantautunut juttuja karvanaamaisista naisista (paitsi ehkä sirkuksen friikkinä joskus ammoisina aikoina). Kyllä saisi tulla naisten naamakarvat muotiin, miesten on jo. Tai no, viimeksi kun asiasta jotain kuulin, oli runsaat kulmakarvat kyllä muodissa. Mutta se ei riitä, karvoja kasvaa muuallakin kasvoissa.
Lähetä kommentti