Eräs
pitkän linjan kundaliinijoogaopettaja totesi, että häneltä ei oikein suju
hommat, joihin häntä käsketään. Hän tekee niin kuin parhaaksi katsoo, eikä niin
kuin sanotaan. Mietin, että tutulta kuulostaa, olen ollut ihan samanlainen.
Meni muutama päivä, ja sain muistutuksen, että olen edelleenkin ihan
samanlainen.
Tehtiin minulle
hyvin tuttua joogaharjoitusta. Opettaja lähti liikkeelle jaksaa, jaksaa -asenteella.
Nopeammin, enemmän ja niin edelleen. Niin perhana, että kuohahti! Minulle ei
huudeta, minä tein jo, ja hyvin teinkin. Lopetin sen harjoituksen tekemisen siihen
paikkaan. Piiskatkoon muita, minua ei tarvitse.
Muissa
harjoituksissa hän ei piiskannut, joten ne sujuivat sopuisasti. Mutta sitten
harjoituksessa, jossa piti tanssia, tuli ohjeita miten tanssitaan, tyyliin: ”Niin
että sielusi näkyy.” Sain jatkettua tanssia eli enää ei Kuohahdellut, mutta
kyllä ärsytti. Miksi ei saa tanssia niin kuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu?
Miksi ei saa ilmentää juuri sitä hetkeä omalla liikkeellään, vaan pitäisi
tanssia niin kuin käsketään? Miksi? Ja vielä, miksi minä olisin halunnut
näyttää sieluni siinä hetkessä kenellekään? Minusta siihen tarvitaan vähän
toisenlaiset olosuhteet ja mielentila.
Ei minusta
sitten ole tullut vielä(kään) kilttiä ja sopuisaa ihmistä. Hyvä tietää,
jatketaan harjoituksia.
3 kommenttia:
Samankaltaisia fiiliksiä täälläkin. Oon miettinyt monesti onko se egon vastustusta, laiskuutta tai silkkaa ärsytystä - vai yksinkertaisesti itseni rehellistä kuuntelemista. Se "jaksaa jaksaa" kuuluu mielestäni jumppatunneille. Kannustaa voi muullakin tapaa, usein riittää lempeä kehotus unohtaa egon pinnistelyt ja mainita kuinka paljon on aikaa jäljellä harjoituksesta. Mutta on hyvä että opettajia on monenlaisia, niin on mahdollisuus itse kunkin löytää itselleen sopiva opetustyyli. - Preetambir
Vielä tuosta ettei oikein suju hommat joihin käsketään. Itse olen painiskellut meneillään olevan erään koulutukseni loppuvaiheessa tämän asian kanssa jälleen. Käsittelin asiaa erään ihmisen kanssa, että miksi minusta "pakko" tuntuu niin vastenmieliseltä. Voiko sen kääntää toisenlaiseksi ajatukseksi - "saan" tehdä näin? Mutta aina vaan minua ahdistaa pakko ja tiukat säännöt. Tai samaan muottiin puristaminen, kollektiiviset paineet jne. Joskus pakko on ihan hyväkin, muuten ei tule tehtyä. Mutta se miten, millä tavalla mun pitäisi tehdä muiden mielestä, on mulle pysyvä ahdistuksen aiheuttaja. Ja sitten toisaalta, jos vaikka opettajana tai valmentajana teen toisin kuin on ohjeistettu, mutta mielestäni oikein, niin silti saattaa tulla pelko toiminko väärin kun en tee kuten on "käsketty". Ehkä tämä pelko johtuu lapsuuden nöyryytetyksi tulon kokemuksista, kun oli tehnyt oman käsityksen mukaan fiksusti, mitä se ei muiden mielestä ollutkaan... Tämä itseni kuuntelemiseen ja luottamiseen liittyvä asia koko elämisen suhteen on mitä parhaillaan työstän itsessäni. Vapautuminen. Siis kiitos Jagdev kirjoituksestasi, se sattui juuri sopivaan kohtaan :)
- Preetambir
Kiitos Preetambir kommenteista, en niihin heti ehtinyt vastata - olin vähän reissun päällä - mutta nyt tulee.
Egon vastustukseksi minäkin sitä ensin luulin, mutta olen tullut toisiin ajatuksiin. Meille on jostain syystä opetettu, että melkein kaikki reaktiot ovat egosta, vaikka ne eivät olisikaan. Nyt ajattelen, että vastustus on ainakin osin sen tunnistamista, että kaikki eivät ole minun opettajiani. Minulla ei ole juuri sillä joogatunnilla heiltä mitään opittavaa, vaikka muuten voisikn olla. Voin vain oppia lisää itsestäni siinä tilanteessa. Eli siinä mielessä ärsytys on minusta itsen rehellistä kuuntelemista.
Olen samaa mieltä siitä, että liika patistus ei vaan kuulu joogaan. Kannustaa voi, mutta kaikkien harjoitusten lähtökohta pitäisi olla lempeys. Niin se oli Yogi Bhajanillakin, vaikka hän olisi välillä huutanutkin oppilailleen. Minusta kenenkään ei tarvitse matkia huutamisen suhteen Yogi Bhajania, keinoja on toden totta muitakin.
Pakko on mielenkiintoinen asia, kuten myös ohjeiden seuraaminen ja kurinalaisuus. Samaan aikaan niitä pitäisi olla, ja toisaalta sitten ei. Tätä pitää miettiä vielä enemmän.
Lähetä kommentti