Eilen olin elämäni ensimmäisissä etäpikkujouluissa. Oli kundaliinijoogayhdistyksen pikkujoulut, ja piipahdin paikalla. Osaotto oli melko vaatimatonta ja tunnelma – no, ihan ei katto revennyt riemusta. Olisi ollut mukavaa nauraa yhdessä, mutta siihen asti ei päästy ennen kuin lähdin. Yhdessä nauraminen on tärkeää, ja ainakin minun elämässäni se on vähentynyt ihan huomattavasti etätöiden takia. Kaipaan sitä.
Noin muuten elämässä tapahtuu hyviä asioita. On suunnitelmia ja yhteistyökuvioita ihan uusiin suuntiin. Nekin ovat tärkeitä, ja itse asiassa jo se, että minua pyydetään mukaan, on ihan mahtavaa ja tuntuu hyvältä. Tietenkin mahtavaa olisi, jos suunnitelmat kävisivät toteen, mutta se ei ole yksin meistä suunnittelijoista kiinni. Tulevaisuus alkaa näyttää taas valoisammalta, koska suunnitelmien myötä on myös toivoa. Toivokin on tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti