Terveisiä kesälomalta! Kammottavat helteet on tältä osin ohi, onneksi, mutta sadetta kaivataan vielä kipeästi. Eilen täällä satoi noin viisi tippaa, kun toisaalla sadetta tuli kuin saavista kaataen. Näin on käynyt jo moneen kertaan tänä kesänä.
Olen kirjoittanut vuosien varrella siitä, kuinka kundaliinijoogaan kuuluu joogaaminen luonnonkuituisissa, valkoisissa tai vaaleissa vaatteissa. Herkkyyden kasvaessa tekokuituiset vaatteet alkavat tuntua inhottavilta ja hiostavilta, eikä niitä halua enää pitää kuin urheillessa. Näin on käynyt minullekin. Iso ongelma on tietenkin se, että puuvillaiset vaatteet ovat varsinainen ekokatastrofi, puuvillan kasvattaminen ja vaatteiden valmistaminen vievät niin paljon vettä, ettei mitään järkeä. Siksi puuvillan kierrättäminen on tärkeää, joskin materiaalien sekoittaminen tekee siitä usein mahdotonta. Pyrin myös parhaani mukaan käyttämään pellavaisia vaatteita. Pellava on viileä kesällä ja lämmin talvella, ja kaikin tavoin ihana materiaali. En enää ikinä osta mitään muita petivaatteita, kuin pellavaisia.
Tekokuituisten materiaalien hiostavuus koskee tietenkin myös peittoja. Jokin aika sitten olin työmatkalla kotimaassa ja yövyin tosi kivassa hotellissa. Huone oli hieno, ei mitään luksusta mutta tosi kiva, ja kaikki oli kohdallaan. Mutta hikoilin koko yön kuin mikäkin, sillä peitto oli tosi hiostava. Se oli lopulta yksityiskohta, joka verotti hotelliyön viihtyisyyttä tosi paljon.
Meillä kotona oli tarve uusille kesäpeitoille, sillä vanhat oli kirjaimellisesti kulutettu loppuun. Niiden reunat oli rispaantuneet niin, että eivät pysyneet enää kasassa. Uusien löytäminen olikin vaikeaa. Lopulta löysin puuvillaiset kennohuovat Suomen sairaalatukusta. Onneksi sieltä pystyi tilaamaan myös yksityishenkilö, mutta eipä voi sanoa, että olisi ollut mitenkään edullista pientoimituslisineen kaikkineen. Ihan sama, sillä peitot on olleet tosi hyvät. En tykkää nukkua pelkällä pussilakanalla, sillä tarvitsen peittoa toppaukseksi esimerkiksi povien väliin, muuten kyljellään nukkuessa polvet painavat toisiaan. Eikä hiosta! Vähän uudet peitot nöyhtäävät pussilakanoiden sisällä, mutta ehkä kestän sen.
Tämä ympäristökatastrofien aika kaipaisi kovasti ekologisempia materiaaleja. On vilauteltu hamppua ja nokkosta, mutta eipä ole näkynyt. Toivottavasti pian alkaa näkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti