Luontoretki

Viikonlopun viihdykkeeksi olimme ystäviemme kanssa pienellä patikkaretkellä Helvettijärven kansallispuistossa. Matkaa taittui 11 kilometriä, mikä oli meille tottumattomille ihan tarpeeksi. Liikkeellä oli paljon ihmisiä, nuorisoa ja lapsiperheitäkin. Ja minä kun luulin, että tuollainen patikointi on ihan keski-ikäisten hommaa. Väärässä olin. Paitsi oli meitä keski-ikäisiäkin siellä liikkeellä, mutta melkein tekisi mieli sanoa, että vähemmistönä olimme.

Haukkajärven hiekkaranta eli Haukkahieta.

 Helvettijärvi

Helvetinkolu. Sitäkin pitkin piti kulkea, että saa sanoa kulkeneensa.

 Pahimpiin paikkoihin oli onneksi rakennettu portaat. Erittäin ystävällistä, kiitos siitä.

Matkan varrella kasvoi monessakin kohdassa maariankämmeköitä. Se on meidän yleisin luonnonvaraisena kasvava orkidea. Nenä pitää lykätä aika lähelle tätä kukkaa, että näkee sen orkideamaisuuden ja kauneuden oikein kunnolla.

Tänään tuntuu eilinen patikointi lähinnä polvissa. Maasto kun oli aika vaihtelevaa, sellaista, että polviensa varaan sai laskea painon vähän väliä ihan kunnolla. Maastokengät olivat tarpeen, ei mikään lenkkarireitti, ainakaan näin kosteilla keleillä.

Joka tapauksessa, olipas kivaa. Muukin kuin eväiden syöminen, joka se on aina tosi kivaa.