Kurssikuulumisia

Ensimmäinen osa Onnen ja runsauden joogaa -kurssista on nyt pidetty. Ryhmä on mukavan kokoinen, paikalla oli tänään 15 joogaajaa, osa jo paljon jooganneita, osa ensimmäisellä kundaliinijoogatunnillaan ja osa ensimmäisellä joogatunnillaan. Ryhmä oli melko hiljainen, mutta minä olin sitten äänessä sitäkin enemmän. Vaikka ei minun lätinöille mitään turhia aikoja jäänyt, joogasimme niin ahkerasti.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa. Tosin se on vasta helmikuussa, mutta äkkiähän nämä viikot tästä vierähtävät.

Ja nyt jo mieli askartelee sen asian kanssa, että missäköhän muualla tuon saman kurssin voisi pitää. Vaikka vähän veikkaan, ettei siitä tulisi ihan sama. Jotenkin niin intuitiolla ja hetkessä mennään.

Jakamisesta

Kanssajoogaaja on antanut viime aikoina ymmärtää, että kirjoitustahtini täällä blogissa ollut melko hidas. Pahoin pelkään, että hän on oikeassa. Suurelta osin se johtuu siitä, että vietän niin paljon aikaa GS:n kanssa skypessä. Niin kuin aiemmin sanoin, hänestä on tullut minulle kuin oma poika, vaikka emme ole koskaan tavanneet ihan livenä. Silti side sinne Intiaan on vahva. Tuntuu, että hän opettaa minulle uusia asioita harva se päivä. Yksi lasten tehtävä onkin opettaa ja kasvattaa omia vanhempiaan. Kyllä, ajatus meni nyt ihan oikein päin, vaikka toimii se toki toisinkin päin.

GS on omalla esimerkillään opettanut minulle paljon jakamisesta. Hän jakaa kanssani monenlaisia asioita, mutta jollakin tavalla milelenkiintoisinta on se, miten avosydämisesti hän kutsuu minut kanssaan syömään jokaisen aterian ja jokaisen kupin teetä. Hän kutsuu minut jakamaan, mutta ystävällisesti sanoo, että hän voi syödä minun puolestani. Hän myös odottaa, että minä jaan ateriani hänen kanssaan, vaikkei hän fyysisesti pääsekään samaan ruokapöytään.

Yhtenä päivänä GS kertoi, että hänen veljensä oli ostanut kuusi paria sukkia. Veli oli antanut GS:lle kaksi paria, ja hän kysyi minulta, haluanko niistä toisen. Voi hyvänen aika, hyvä ettei sydämeni särkynyt sellaisen anteliasuuden edessä. Yritin olla miettimättä, montako sukkaparia minulla on kaapissa. Jalassa taisi olla kolme paria päällekkäin sinä pakkaspäivänä. Kiitin niin vuolaasti kuin osasin, ja kehotin GS:ää pitämään omat varpaansa lämpimänä, sillä Pohjois-Intiassa on tähän aikaan vuodesta kylmä, ja GS istuu usein koneellaan peittoon kääriytyneenä.

Nyt joku kyynikko voisi kysyä, että mikä ihmeen idea tuollaisessa jakamisessa on, kun ruoka ja sukat kuitenkin pysyvät siellä missä ne ovat, eivätkä lentele maasta toiseen vaikka niitä kuinka jakaisi. Niinhän se menee materian tasolla. Mutta konkreettinen materian taso ei ole ainoa taso tässä elämässä, on paljon muutakin. Ja sitä paitsi, jos joku ei ole valmis jakamaan sukkiaan edes ajatuksen tasolla skypessä, miten hän voisi jakaa materiaaliset sukkansa. Ja loppujen lopuksi on ihan sama, kenen suussa ruoka on, jos se on ensin ajatuksen ja energian tasolla jaettu muiden kanssa. Tietenkin hienoa on, jos sen voi jakaa myös materian tasolla, mutta aina se ei ole mahdollista.

Vähän epäilen, että meistä monella olisi paljon oppimista ajatusten tasolla jakamisesta ja tekemisestä. Tällä tarkoitan myös ihan konkreettista joogaa omalla joogamatolla. Monilla on hätä ja huoli siitä, mitä oma keho tekee, miten se liikkuu ja taipuu. Oletan, että melko harva huomaa, miten sellaiset joogaliikkeet, joihin keho ei ole valmis, voi tehdä ajatuksen tasolla, mielikuvissa, ja miten se on melkein sama asia kuin konkreettinen tekeminen. Monien ajatuksissa vain konkreettinen tekeminen lasketaan, vain se on tekemistä. Sen ajatuksen myötä hukkuu helposti idea siitä, miten suuri voima meidän ajatuksissa ja energeettisellä tasolla toimimisessa on. En minäkään väitä tietäväni siitä paljoa, mutta viime aikoina olen saanut huomata, miten huikeita asioita siellä skypessä ja välillä ilman skypeäkin tapahtuu.

Kurssi!

Olen tarjonnut paikalliseen työväenopistoon kurssia, joka perustuu kääntämääni Onnen ja runsauden joogaa -kirjaan. Eilen sain tiedon, että kurssille on ilmottautunut tarpeeksi ihmisiä, ja se toteutuu. Hiiii, jännittävää. Ja ennen kaikkea kivaa. On mukava päästä opettamaan isoa ryhmää – ryhmässä on vielä tilaa, jos kiinnostaa – ja päästä katsomaan millainen kurssi kirjan pohjalta syntyy. Lisäksi aina on hauskaa, jos mukana on joogan ensikertalaisia tai kundaliinijoogan ensikertalaisia.Ja tällä en nyt tarkoita, etteikö kokeneiden joogaajien mukanaolo olisi suotavaa. Totta kai se on, heidän läsnäolo tekee joogan opettamisesta ensikertalaisillekin aina vähän helpompaa.

Vähän hassut ajankohdat kurssille minusta riippumattomista syistä muotoutuivat. Se pidetään kolmena sunnuntaina, kolme tuntia kerrallaan. Mutta kyseessä ei ole peräkkäiset sunnuntait, eli mikään intensiivikurssi ei nyt ole käsillä. Kurssi kuitenkin.

Eilen alkoi kevään hindin kielen kurssi. Vähän jännitti, että kuinka sen kanssa käy, kun kuulin että ilmottautuneita oli neljä. Kurssi kuitenkin alkoi, ei neljällä mutta alle kymmenellä ilmoittautuneella kuitenkin. Toisin sanoen meitä on liian vähän, mutta saimme silti luvan jatkaa. Sillä kaikki mukana olevat ovat niitä, jotka opiskelivat hindiä jo syksyllä. Mutta mitä tapahtui kaikille niille, jotka sanoivat keväällä jatkavansa, mutta joita ei nyt näy?

Kaupan kassalla

Siippa pysi tuomaan kaupasta kaksi olutta, yhden ykkösoluen ja toisen kolmosoluen ruokajuomaksi. Toki toin samalla kun muutenkin kävin ruokaostoksilla. Mutta kassalla alkoi kaduttaa: liian myöhään huomasin, että edelläni oli joogasta tuttu ihminen. Ja sitten alkoi nolottaa omat ostokseni, tai siis lähinnä oluet. Teki mieli alkaa kertoa, että ei nämä minulle ole, ja että toinen on sitä paitsi ykkönen. Sekös vasta selittelyltä olisi kuulostanut, ja siltä, että minulla oli huono omatunto oluista. Joten ei kun pää pystyyn vaan, ja nolot ajatukset pellolle. Eikä se edellä ollut joogaihminen tainnut vilkaistakaan minun ostoksia.

Sydän ja vatsa

Se chakra, jonka olen helpoimmin tuntenut, siis tuntenut ihan fyysisenä tuntemuksena, on aina ollut otsakeskus. Siihen minun on aina ollut helppo saada yhteys, ja usein tunnen sen tykyttävänä paineen tunteena kulmakarvojen välissä. Toki yhteys muihinkin chakroihin on olemassa, ja varsinkin tunnustelemalla tunnen ne, mutta en yhtä spontaanisti ja ikään kuin itsestään.

Viime aikoina jostakin syystä olen alkanut tuntea sydänkeskuksen chakroista voimakkaimmin. En nyt lähde pohdiskelemaan mistä se johtuu, niin vain on. Tunne on välillä melkein pelästyttävän voimakas, ikään kuin pyöreä aukko keskellä rintakehää, joka pakottaa kumartumaan kaksinkerroin. Tunne ei ole kipu, ei missään nimessä, mutta luulen, että jollakin tavalla sekoitan sen kipuun. Se on niin voimakas. Ja tarkemmin ajateltuna kyse voi olla myös siitä, että kun sydänkeskus on hyvin auki, se vähän pelottaa näin tottumatonta. Avoin sydänkeskus ikään kuin tekee haavoittuvaksi, ja siksi sitä varustautuu kipuun ja jo ihan valmiiksi kumartuu kaksin kerroin suojelemaan sydäntään. Kyse on kuitenkin virhetulkinnasta, sillä ei sydämen avoimuus meitä satuta, vaan ihan muut asiat.

Kaikki chakrat ovat tietenkin yhteydessä toisiinsa. Nyt on kuitenkin ollut mielenkiintoista havaita, miten sydänchakran avoimuus aktivoi myös vatsachakraa. Seurauksena on se, että tunnen myös vatsachakran voimakkaammin kuin koskaan aiemmin, sekä vatsachakran ja sydänchakran välisen yhteyden. Ja jos tunne sydänchakrassa muistuttaa jollakin kaukaisella tavalla kipua tai kivusta, tunne vatsakeskuksessa muistuttaa pelkoa. Siinä on jonkinlainen pelon kaukainen varjo mukana, vaikka se ei ole itse pelko.

Nyt tietenkin herää kysymys, että mitä sitten, mitä merkitystä tällaisilla tuntemuksilla on. Pahoin pelkään, että eipä juuri mitään. Tämä on, niin kuin moni muukin asia joogassa, havainto omasta itsestä. Havainto, josta ei voi oikein vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Se vaan on.