Hengitys käyttöön

Sunnuntaina ohjasin toisen osan kolmiosaisesta Onnen ja runsauden joogaa –kurssista paikallisessa työväenopistossa. Etukäteen oli vähän paineita siitä, miten ja millä saan koko 135 minuuttia pitkän session täytettyä. Se on kuitenkin pidempi aika kuin tavanomainen 90 minuutin joogatunti. Mutta eihän siinä sitten niin käynyt, kuin luulin. Vaan siinä kävi niin, että loppuun suunnittelemani meditaatio piti jättää pois, kun aika täytyyikin kaikesta muusta tekemisestä.

Pienen lämmittelyn jälkeen keskityimme hengittämään. Hengitys ja varsinkin hengityksen mukanaaan tuoma elämänvoima, prana, on runsauden kannalta keskeinen juttu, jota ei välttämättä tule heti ajatelleeksi. Sitä, miten me jokaisella sisäänhengityksellä saamme lahjaksi pranaa niin paljon kuin jaksamme sisäämme kiskoa. Ihan tuosta vaan, ilman sen suurempaa hälinää. Ja mitä enemmän pranaa me kulutamme, sen täydempää ja runsaampaa meidän elämämme on. Prana kun ei kulu eikä lopu kuluttamalla. Ja silti monet ihmiset hengittävät kuin varoen, pinnallisesti ja arastellen. Mallia kannattaa ottaa pienestä lapsesta, joka hengittää ihan koko kehollaan.

Kannattaa hengittää syvään ja täydesti myös sen takia, ettei niin hengittäessä voi pelätä. Pelko on ihan turhaa, ja se pysäyttää nopeasti runsauden virran elämässä. Mutta pelosta pääsee myös helposti eroon, kun vaan hengittää syvään ja täydesti. Silloin rentous peittoaa pelon.

Kiireisiä ihmisiä

Niin kovin kiireisiä ovat ihmiset nykyisin, ettei tämän päivän bollywood-ilta kerännyt katsojia kun yhden. Mutta sessio järjestetään aika kun yksikin ihminen paikalle tulee. Toivottavasti seuraavalla kerralla yleisöä saapuu paikalle runsaammin. Jos ei, niin sitten jatketaan pienen yleisön esityksiä. Ei niissäkään mitään vikaa ole.

Minä olen keskustellut ja välillä kiukutellutkin oman kiireisyyteni tai kiireettömyyteni kanssa monena päivänä. Noroviruksen vierailu kun pisti välillä stopin kaikille kiireille. Ja sitten kun olisin jo ollut valmis jatkamaan töissä ja muuallakin omia kiireitäni, ei toipilas kehoni vielä ollut tarpeeksi vahva. Oli siis lähdettävä työpaikalta takaisin kotiin lepäämään. Ja kuinka tarpeettomaksi sitä sitten itsensä tunteekaan, kun ei voi tehdä töitä ja olla kiireinen.

Kaikkea pitää kokeilla

Älkää uskoko vanhaa viidakon sanontaa, joka mukaan kaikkea pitää kokeilla. Sanonnalle on jatkokin, mutta jätetään se nyt pois tästä. Kokeilin nimittäin norovirusta näin aikuisella iällä, enkä voi suositella sitä kenellekään. Älkää kokeilko jos voitte välttää.

Aamulla kello viisi

Hotellihuoneessa kello viideltä aamulla ei ole paljon tekemistä. Kanssajoogaaja nukkuu vielä, mutta mitä en saa enää unta. Yritän olla hiljaa, etten herättäisi häntä. Aamiaisen alkuun on aikaa vielä kaksi ja puoli tuntia. 

Eilinen valkoisen tantran meditaatio oli aika, miten sen nyt sanoisi, kiinnostava kokemus. Se ei ollut fyysisesti raskas, vaikka kyllä eilinen tuntuu nyt kaikissa selän ja käsien lihaksissa. Eikä se myöskään ollut sillä tavalla syvä meditaatio niin kuin meditaatiot joskus ovat. Ehkä eilistä voisi kuvata enempi sosiaaliseksi meditaatioksi. Kaksi ensimmäistä 62 minuutin mittaista meditaatiopätkää sisälsivät puhumista parin kanssa. Eikä mitä tahansa puhumista, vaan ensin piti kertoa hauskoja tarinoita ja sitten tehdä kysymyksiä ja vastata niihin. Voi että miten pulassa olimme hauskojen tarinoiden keksimisen kanssa! Se oli koko eilisen päivän vaikein rasti.

Ylipäätään eilinen oli lempeä ja pehmeä meditaatio. Meditoimassa oli yllättävänkin paljon ensikertalaisia, ja heille tällainen oli tietenkin mukava alku. Ja silti jäi ihan vähän sellainen fiilis, että osalta loppui kestävyys ja keskittymiskyky loppua kohti. Kun piti istua tietyssä asennossa paikallaan, alkoi ympäri salia kuulua naurunpyrskähdyksiä ja osa pareista alkoi tanssia paikallaan. Niin voi tietenkin tehdä, mutta kun kyse on ryhmämeditaatiosta, vaikuttaa kaikki tekeminen koko ryhmän energioihin.

Olen nyt osallistunut kolmeen valkoisen tantran meditaatioon. Jokainen niistä on ollut ihan erilainen, sekä tekemisen että kokemuksen puolesta. Mihinkään järjestykseen en niitä osaa laittaa, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Mielenkiinnolla myös odotan, milloin ja missä on minun seuraava valkoisen tantran meditaatio. Minulla ei ole siitä aavistustakaan.

Kohti valkoisen tantran meditaatiota

Pakkaaminen on helppoa, koska värikoodi on selvillä.

Maa, josta ei voi sanoa mitään

Edellisen postauksen kommentoija kyseli, satunko tietämään joogaharrastuksen suosiosta Intiassa. No en ihan kauheasti, mutta sen verran, että siitä saa juuri ja juuri uuden postauksen.

Lähdetään nyt siitä liikkeelle, että minä en ole käynyt Intiassa. Kaikki mitä tiedän, olen kuullut tai lukenut, mitään en ole nähnyt omin silmin. Mutta enpä usko, että omin silmin näkeminen nyt mitenkään autenttisempaa tietoa tästä asiasta antaisi. Olen oppinut viime aikoina Intiasta, ettei siitä maasta voi sanoa käytännössä juuri mitään. Mikä pitää paikkansa etelässä, ei pidä pohjoisessa. Se, mitä hindut tekevät, ei välttämättä päde muslimeihin, sikheihin ja kristittyihin. Ja niin edelleen. Voisi tietenkin ajatella, että esimerkiksi kristityt ovat vain pieni, vain parin-kolmen prosentin vähemmistö Intiassa. Mutta siitä populasta pari-kolme prosenttia tekee 28 miljoonaa ihmistä, kristittyä.

Asiat pitää siis suhteuttaa väkimäärään. Ja niin olen kuullut sanottavan, että Suomessa on asukasmäärään suhteutettuna enemmän joogaopettajia kuin Intiassa. Mikä tarkoittaa, että meillä on todennäköisesti paremmat mahdollisuudet myös löytää toimiva joogaryhmä jostakin lähistöltä. En tiedä, mutta en yllättyisi jos joku sanoisi, että Suomessa on myös asukasmäärään suhteutettuna enemmän joogan harrastajia kuin Intiassa. Ja nyt en siis laske mukaan niitä länsimaalaisia, jotka visiteeraavat tai pysyvämmin pysyvät Intiassa joogaamassa. Heitäkin alkaa käsittääkseni olemaan koko joukko.

Olen jonkin verran keskustellut joogasta intialaisen ystäväni GS:n kanssa, joskaan en erityisen syvällisesti. GS ei ole koskaan joogannut. Hän näkee joogan puhtaasti terveysliikuntana, jonka harjoittaminen pitää yllä kehon hyvinvointia. Hän myös hämmästelee tapaani erotella astangajooga ja kundaliinijooga ja muut joogamuodot toisistaan. Hänestä se on kummallinen länsimainen lokeroinnin tapa. Hänestä jooga on joogaa, and that’s it.

Intian virallinen linja joogaa kohtaan on nykyisen pääministeri Narendra Modin myötä hyvin myönteinen. Modi on nimittänyt maalle jopa joogaministerin. Niin hyvältä kuin se joogan harjoittajan korviin kuulostaakin, takana on todennäköisesti Modin hindunationalistinen politiikka.  Toisin sanoen Modi on valjastanut joogan ajamaan uskonnollis-poliittisia päämääriään. Sitä, miten Modin toiminta näkyy tavallisten ihmisten arjessa ja joogaharjoituksessa Intiassa, en osaa sanoa.