Vähän oli
epävarma olo siitä, että tuleeko kukaan juhannuspäivän aamuna sadhanaan.
Päätettiin, että se joka tapauksessa pidetään, koska kaksi vakikävijää olivat
ainakin tulossa. Ja tuli sinne muitakin, meitä oli yhteensä kahdeksan. Juuri
sopiva sakki tälle aamulle. Mukana oli myös sellaisia, jotka eivät olleet
koskaan aiemmin käyneet sadhanassa. Toivottavasti tulevat toistekin.
Joskus jää
naurattamaan, kun sadhanaan tulee uusi tai uusia ihmisiä, ja heti sadhanan
jälkeen he hehkuttavat silmät loistaen, kuinka mahtava olo ja he kyllä tulevat
heti uudelleen. En tiedä mitä heille sitten tapahtuu, tuleeko kotona väsy vai
mikä, mutta heitä ei näy enää koskaan. Olen nähnyt useammankin tällaisen
tapauksen, ja aina jotenkin hymyilyttää. Ja aina silti jaksan toivoa, että
juuri heistä tulee uskollisia sadhanassa kävijöitä, sillä onhan niitäkin. Mutta
jos sadhanassa käynti olisi pelkästään mahtavaa ja helppoa, niin kaikkihan sitä
tekisivät.
Tänään oli
minun vuoro vetää sadhana. Harjoitussarjan valitseminen oli jotenkin tavattoman
vaikeaa. Yleensä se löytyy helposti, liikoja miettimättä, mutta ei tällä
kertaa. Onneksi sain eilen sentään rajattua vaihtoehdot kahteen mahdolliseen,
jotka olivat vieläpä samassa kirjassa, joten tiesin aamulla lähteä sen kirjan
kanssa paikan päälle. Kysyin kanssajoogaajalta, että kumpi, mutta ei hänkään
osannut valita. Lopulta arvoimme, että kumpi. Varmasti meni ihan oikein sekin
arvonta.
Hyvää
juhannusta nyt sitten kaikille. Vai joko se on vietetty eilen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti