Pienen
ajan sisään olen osallistunut kahteen kundaliinijoogaopettajien tapaamiseen.
Ensimmäisessä meitä oli paikalla kuusi, ja toisessa neljä. Johtopäätös taitaa
olla se, että kundaliinijoogaopettajat(kin) ovat huikean kiireisiä ihmisiä. Ja
ehkä kaikilla ei ole tarvetta tällaisille tapaamisille.
Pöytä katettuna neljälle Riihimäen Onnimannissa. |
Tapaamisissa
huomasin, että jotkut opettajat lähestyvät kundaliinijoogaa hyvin fyysisestä
tai ehkä jopa fysiologisesta näkökulmasta. Se varmasti onkin luontevaa
ihmisille, joilla on urheilutausta ja ammatti ihmisten fyysisen hyvinvoinnin
parissa. Sitten on opettajia, jotka lähestyvät kundaliinijoogaa
energeettisesti. He tunnistavat energiat ja ottavat ne lähtökohdakseen. Se ei
tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö hekin huomioisi asioiden fysiologista
puolta, mutta sitä enemmän he keskittyvät energiapuoleen.
Mikä minun
lähtökohtani kundaliinijoogaan sitten on? Ei kumpikaan näistä, se on selvää.
Selvää jo senkin takia, että aina vähän hämmästyn tavatessani ihmisiä, joiden
jutun lähtökohta on fysiologiassa tai energioissa. Kyllä minäkin ne molemmat
tunnistan, hyvinkin, mutta niitä tärkeämpää minulle on kokemus. Minun
lähtökohtani kundaliinijoogaan on kokemus, asioihin tutustuminen ja niiden
käsittely kokemuslähtöisesti.
Mitä iloa sitten
tällaisesta havainnosta opettajien välillä on. Enpä tiedä, mutta sillä voi olla
jotakin tekemistä sen kanssa, kenen tunnilla joogan harjoittajat mieluusti
käyvät. Kuvittelen, että näistä kolmesta lähestymistavasta (ja niitä voi toki
olla enemmänkin, minä en vaan ole vielä huomannut) kotoisimmaksi joogan
harjoittajat kokevat sen, joka sopii parhaiten heidän omaan ajatus- ja
kokemusmaailmaansa. Ainakin minun rakkaimmat opettajani ovat myös kokemuksen
korostajia lähestymistavassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti