Pitänyt jo
pitkään kirjoittaa uskonnosta, mutta se on jäänyt, vaikka olen moneen kertaan
miettinyt mitä kirjoittaisin. Nyt olen jo mietteeni unohtanut. Jotain hankalaa
aiheessa on. Kenties kyse on samasta asiasta, josta puhuimme
kundaliinijoogaopettajakollegan kanssa, kun totesimme kuinka hankalaa on ohjata
harjoitus, jonka mantrassa mainitaan englanninkielinen sana God, jumala.
Jumalassa sinänsä ei ole mitään hankalaa, päinvastoin, mutta mantran
ohjaamisessa joogaryhmässä on.
Kanssajoogaaja,
jota näen melko harvoin, kysyi viimeksi tavatessamme, olenko sikhi. En ole,
eikä minusta tässä elämässä sikhiä tule. Minä olen joogi. En kuitenkaan
ihmettele kysymystä. Monet kundaliinijoogan harjoittajat alkavat kallistua
sikhismin suuntaan, jotkut enemmän ja toiset vähän vähemmän. Vähemmän
varmaankin ne, joilla on jo valmiiksi uskonto tai muu elämänkatsomus. Enemmän
ehkä ne, jotka vielä etsivät omaansa. En ihmettele kysymystä senkään takia,
että mielelläni hengailen sikhien kanssa, ja toisinaan käyn gurudwarassa,
sikhien temppelissä. Viihdyn siellä oikein hyvin.
Myös monet
uudet, intialaiset sikhi facebook-tuttavuuteni kysyvät, olenko sikhi. Heille
olen ryhtynyt vastaamaan, että elän kuin sikhi, mutta minulla ei ole uskontoa.
Sen he yleensä ymmärtävät hyvin, ja ymmärtävät sitä myöten tekemisiäni ja
suhdettani heidän uskontoonsa. Loppujen lopuksi on myös niin, että arvostan ja
kunnioitan heidän uskontoaan niin paljon, että en voisi koskaan väittää olevani
sikhi. Ja sitten myös toisaalta on niin, että en voi kiinnittyä mihinkään
yhteen uskontoon niin, että sanoutuisin irti kaikista muista uskonnoista. Jos
niin tekisin, toimisin jollakin tavalla väärin omaa itseäni kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti