Hiki on

Nyt tietenkin pitäisi sanoa, että ei saa valittaa kun on kuuma. Mutta en sano, en ole koskaan ymmärtänyt miksei kuumasta saisi valittaa. Hyvänen aika sentään, juuri kuumaan ja helteisiin kuolee ihmisiä, ei juurikaan kylmään – siis täällä Suomessa. Kuuma ja hiki siis on, käytännössä koko ajan, vaikka jollakin tavalla näihin hellekeleihin tottuukin. Ja hieno homma on tietenkin se, että hikoilu ei estä minua nukkumasta sikeästi ja hyvin.

Kävin tänään shoppailemassa, ajatuksena oli löytää jotain kivoja kesävaatteita vielä. Siitä päätellen, että edes valkoisia joogavaatteita ei löytynyt, olin auttamattomasti myöhässä. Lisäksi kaikki muut vaatteet näyttivät ihan käsittämättömän kamalilta. Kaupat täynnä ihmeellisiä riepuja, joita ei tee mieli laittaa päälleen, ei sitten millään. Ällöjä värejä ja tekokuitua, joten sinne jäivät ja minä tulin tyhjin käsin kotiin.

Vähän kyllä hirvittää se, että meidän jokavuotinen pyörälomamatka starttaa ennen kuin helteet ovat ohi. Ei ole ollenkaan mukava ajella 30 asteen lämpötiloissa, varsinkaan jos aurinko paistaa. Pilvipouta vielä menettelee. Onneksi tänä vuonna ei ole yhtään erityisen pitkää päivämatkaa, vaan jokainen on vain 50–60 kilometrin mittainen. Eli onnistuu, kunhan varataan tarpeeksi juotavaa mukaan, ja juodaan sittenkin vielä kun ei enää yhtään huvittaisi.

Huomenna on minun vuoroni taas vetää aamusadhana. Minulla on takataskussa yksi varsin hauska harjoitus, jota olen ohjannut aina silloin, kun on liian kuuma tehdä mitään muuta. Se harjoitussarja perustuu suurelta osin vyöhyketerapiaan ja kehon eri vyöhykkeiden aktivoimiseen taputtelemalla ja naputtelemalla tiettyjä kohtia. Se on juuri sopivaa toimintaa kuumalla säällä. Toivottavasti vaan sadhanaan tulee joku. Siihen aikaan päivästä on juuri sopivan viileää – lämmintä mutta ei niin tukalan kuuma kuin päivällä.

No niin, nyt saa tämä sääpuhe riittää. Ainakin tältä erää.