Naapurustossa
on talo, jossa vierailemme säännöllisesti, olemme vierailleet jo pitkään. Talon
pihassa on systemaattisesti kaadettu vanhoja puita niin, että siellä ei ole
enää jäljellä kuin matalaksi leikatut omenapuut. Vanhojen, korkeiden puiden
puuttumisen takia tunnelma pihassa on kertakaikkisen outo. Jotakin ihan
oleellista puuttuu, eikä kyse ole pelkästään siitä, että silmä kaipaa
kontrastia matalille kasveille. Kyse on isosta puutteesta myös energeettisellä
tasolla. En ole ihan varma mitä se on, mutta joitakin arvauksia minulla on. Jos
joku tietää paremmin, kommentointi on erittäin tervetullutta.
Viime
aikoina on alettu ymmärtää entistä paremmin, millaisia verkostoja puut
muodostavat keskenään mutta myös muiden kasvien kanssa maan alla. Kyseisessä
pihassa on ymmärtääkseni enemmän kyse jostakin maanpäällisestä. Kenties puiden
aurasta, isoilla puillahan on ihan mahtava elektromagneettinen kenttä, jossa
ihmisen on hyvä olla. Siitä kentästä pääsee nauttimaan puiden lähellä, niiden
alla, ja etenkin jos halailee puita tai ihan vaan muina henkilöinä nojailee
niiden runkoon. Isojen pihapuiden alla tulee hyvin turvallinen tunne, ne
suojelevat meitä. Tällaisen suojan puuttuessa piha tuntuu autiolta ja vähän turvattomalta.
Suomessa
on noin 4500 puuta jokaista asukasta kohden, joten puista ei ole pulaa. Tämä ei
tietenkään tarkoita, että metsää voidaan hakata määrättömästi teollisuuden
tarpeisiin. Oleellista on myös, missä puut kasvavat, ja millaisia puut ovat.
Vanha pihapuu on ihan eri asia kuin istutetun metsän puu. Pihapuut ovat kuin
hyvän ystävän ja vahtikoiran yhdistelmiä. Intiassa on noin 28 puuta jokaista
asukasta kohden, mikä kertoo siitä, kuinka paljon asukkaita ja kuinka
vähän puita siellä on. Intiassa puita istutetaan paljon, ja sillä onkin hurja
kiire. Siellä puut ovat ainoa järkevä keino laskea lämpötilaa, joka tänäkin
kesänä on jo noussut yli 50 asteeseen. Siellä puut toden totta suojaavat,
antavat varjoa paahtavassa helteessä. Samalla puut puhdistavat Intian
saastunutta ilmaa ja vapauttavat happea.
Yksi
suosikkipuistani on työpaikan pihassa kasvava valtavan suuri poppeli. Usein sen
ohi kävelee puuhun liikoja huomiota kiinnittämättä, mutta siitä huolimatta
kyseinen puu on tärkeä. On vaikea sanoin kuvata, millainen vaikutus kyseisellä
puulla on. Vaikutus on suuri, sen tiedän, eikä puuta tarvitse kaataa että
tunnistan sen.
2 kommenttia:
Uusimmassa (kai uusin, en ole varma) Voi Hyvin -lehdessä oli todella hyvä juttu Sinikka Piiposta, kasvitieteen professorista. Suosittelen lämpimästi. Ajatuksensa samantyyppisiä kuin minun. En haluaisi kaataa yhtään puuta, ja mökillä on sydän särkynyt ja itkettänyt, kun joskus on joku kaatanut puita omalla tai naapuritonteilla. Tiedän että joskus täytyy raivata moninaisista syistä, mutta itse koetan noudattaa sääntöä: kerro ensin puille ja kasveille, että se tullaan poistamaan, kehota sitä vetämään energiansa pois maahan, ja anna sille aikaa tehdä se. Ettei suin päin mennä niiden kimppuun varoittamatta.
t. Preetambir
Kiitos Preetambir, täytyy vilkaista kaupan lehtihyllyä jos löytyisi. Tai kirjaston.
Välillä puitakin tosiaan täytyy kaataa, niin tympeää kuin se onkin. Ja joskus puut ovat siihen melkoisen valmiita, niin lahoja. Mutta silti niille kannattaa kertoa, eli olen ihan samaa mieltä. Minä, jolle on vaikeaa edes kitkeä rikkaruohoja...
Lähetä kommentti